Julkaistu    |  Päivitetty 
Rauno Halme

Joensuun talousorkesteri

Joensuussa keskustellaan nyt kaupungissa käytyjen yt-neuvottelujen tulosten seurausvaikutuksista koskien talousleikkauksia. Kaupunginorkesteria koskeva leikkaus oli esillä kulttuuri- ja liikuntalautakunnassa 28.1. Lautakunta otti vahvasti kantaa orkesterille esitettyyn negatiiviseen talousarviomuutokseen vuodelle 2020. Lautakunnan tekemä korjausesitys oli oikean suuntainen, mutta riittämätön ammattimaisen orkesteritoiminnan turvaamiseksi. Asiaan joudutaan vielä palaamaan viimeistään ensi vuoden 2021 kaupungin talousarvion yhteydessä.

Tällaisten kysymysten äärellä orkesteri ei ole ensimmäistä kertaa. Talouskuritus on toistunut säännöllisin väliajoin jo noin 30 vuotta ja näyttää yhä jatkuvan. Se on merkinnyt jatkuvaa epävarmaa olemassaoloa orkesterille. Ylläpitäjä, Joensuun kaupunki, on vuosikausia toiminut orkesterinsa ympärillä kuin häiriintynyt koira, joka kiertää ympyrää ja puree omaa häntäänsä.

Viime talvena Joensuussa keskusteltiin Musiikkitalosta. Otin osaa keskusteluun ja lähetin avoimen kirjeen Joensuun kaupunginhallitukselle. Kirje julkaistiin myös toimitettuna Karjalan Heilissä ja Karjalaisessa.

Vaikka puhe oli Musiikkitalosta, niin samalla myös peräänkuulutin kaupungin ylimmän virkamiesjohdon ja poliittisen johdon kokonaisvaltaista musiikkipoliittista linjausta. Kysymykseni on edelleen akuutti. Mikä on kaupungin musiikkipoliittinen linjaus? Onko linjaus nyt vähittäinen ammattiorkesteritoiminnan alasajo?

Orkesterin kunniakapellimestari Atso Almila esitti huutonsa orkesterin puolesta sanomalehti Karjalaisessa 24.1. ja muun muassa Tuula-Liina Varis jatkoi aiheesta Karjalan Helissä 29.1. Samana iltana 29.1 orkesterin kapellimestari Eero Lehtimäki lausui synkän arvionsa TV 1:n Itä-Suomen uutisissa.

Orkesteri tulisi olemaan esitettyjen leikkausten toteutuessa hankalissa talousvaikeuksissa. Kaikki tämä samaan aikaan, kun orkesteri uutisoi loistavasti menneestä viime vuodesta.

Ylläpitäjän on ymmärrettävä rahoituskokonaisuus. Orkesteritoiminnan todellista sisältöä ymmärtämättömässä talousajattelussa esimerkiksi valtionosuuden kuvitellaan ilmeisesti säilyvän merkittävänä tulovirtana kaupungille jo pelkän orkesterin olemassaolon kautta. Näin ei kuitenkaan ole. Valtionosuuden saaminen edellyttää jo nyt ja jatkossa vielä selkeämmin sitä, että kaupungissa myös harjoitetaan laskennallisiin henkilötyövuosiin perustuvaa vakaata orkesteritoimintaa. Sama koskee tietenkin myös orkesterin omia tuloja. Rahoituksen laskentatapaan liittyvä sana ”henkilötyövuosi” myös hämää, eikä orkesteritoimintaa ymmärtämättömälle sekään asiakokonaisuus helposti hahmotu.

Joensuun kaupungin ”talousorkesterin” julkinen rahoitus rakentuu karkeasti seuraavasti: kaupungin rahoitusosuus on 60 prosenttia menoista, valtionosuus 30 prosenttia ja orkesterin omat tulot vajaa 10 prosenttia kokonaisuudesta. Jos kaupunki vähentää nyt rajusti omaa osuuttaan, niin miten silloin käy? Kaupungin omasta rahoitusosuudesta ovat oleellisesti riippuvaisia niin tulevat valtionosuudet kuin orkesterin omatkin tulot. Koska omien realististen tulojen osuus on noin 10 prosenttia kokonaisuudesta, niin tiukan taloustarkastelun näkökulma kääntyy silloin 30 prosenttia valtionosuuteen ja sen rahavirran säilyttämiseen. Onko siis kaupungin tahdon mukainen ohjaustoimi ja viesti orkesterille nyt sen suuntainen, että viis taiteesta ja muusta ydintoiminnasta, kunhan vain valtionosuudet saataisiin säilymään?

Orkesterin tilanne on kestämätön ja toivonkin, että kaupungin taloudesta vastaavat virkamiehet talouspäällikkö Juhani Junnilaisesta alkaen perehtyvät nyt aluksi laskentamenetelmään, jolla suomalaisten orkesterien valtionosuuksia jatkossa lasketaan ja jaetaan. Perusasiat on osattava, ennen kuin esittää täysin tyhjään perustuvia leikkausesityksiä.

Kommentoi

Hae Heilistä