Julkaistu    |  Päivitetty 
Terttu Mujunen

Haluan kuulla ihmisen äänen

Kirkkotie-lehdessä (25.9.) oli hyvä kirjoitus otsikolla ”Missä ovat henkilökohtaiset palvelut?”

Itse olen noin 70-vuotias nainen, ja vaikka olen olemukseltani moderni, tietotekniikka ei ole minun alaani, eikä se edes kiinnosta minua, joten en halua sitä edes oppia. Puhelimenikin on kaikista halvin ja yksinkertaisin, en edes halua mitään älypuhelimia. Yritän vain pärjätä tämän oman älyni kanssa.

Minulla on oikein muistivihkokin, jossa on ystävieni ja tuttavieni puhelinnumeroita, vaikka tiedänkin, että numerot tallentuvat kyllä puhelimeenkin. En ole yhtä ainutta tekstiviestiä lähettänyt. Olenkin sanonut ihmisille, että soittakaa minulle, sillä haluan kuulla ihmisen äänen.

Suurin osa laskuistani hoituu suoraveloituksen kautta, ja mikä ei hoidu, laitan vain pankin seinässä olevaan ”postilaatikkoon”, josta ne otetaan ja laskutetaan tililtäni. Joskus menen pankkiin itse hoitamaan asioitani. Minusta on mukava istuskella siellä toisten samanlaisten ihmisten, jotka eivät käytä sähköisiä palveluja, kanssa. Minusta on myös mukava hoitaa kasvotusten asioita pankkihenkilökunnan kanssa.

On tietenkin muitakin palveluja, joista saa henkilökohtaista neuvoa ja opastusta, vaikka suurin osa on tietotekniikan tarpeen mukaisia, enemmän kuin tavan ihmisten tarpeisiin, sillä palvelut on kuitenkin suunniteltu nettiä käyttäville ihmisille.

Tykkään myös kirjoittaa käsin, mistä oli Karjalan Heilissä Aimo Salosen kirjoitus, missä hän sanoo, että paperinen kirje on nautinto. Samoin Pentti Stranius kertoo, että hän aikoo tämän syksyn aikana kirjoittaa omakätisesti viisi kirjettä ja lähettää ainakin kymmenen joulukorttia.

Itse olen koko elämäni kirjoittanut käsin kirjeitä ja myös näitä pieniä juttuja eri lehtien lukijapalstoille. Joulu- ja muita kortteja lähettelen aina tarpeen tullen ainakin sen kymmenen kappaletta kerralla, ja tuttaville annan kädestä käteen itse kirjoittamiani kortteja, joten olen ottanut tuon haasteen jo ennen kuin siitä tuli haaste.

Lähettelen myös pieniä paketteja, ja kylään mennessäni minulla on mukanani aina viemisiä. Minusta on mukava olla ”vanhanaikainen” tällä tietotekniikan aikakaudella.

Nautin kirjeiden kirjoittamisesta, kiireettömästä istuskelusta vuoroa odotellessa niin pankeissa kuin vaikkapa terveyskeskusten odotushuoneissa. Täytyy mainita myös uusi toimintakeskus, joka on tullut ihan kotini lähelle. Siellä käypi paljon ihmisiä. Minä viihdyn siellä ja tykkään seurustella erilaisten hyvinkin mielenkiintoisten ihmisten kanssa.

En kaipaa työskentelyä enkä seurustelua koneiden välityksellä enkä digitaalisia laitteita, vaikka ne nykynuorisolle ovatkin välttämättömiä.

Kommentoi

Hae Heilistä