Julkaistu    |  Päivitetty 
Anneli Venäläinen, 80 v

Sitten joskus vuonna jotain

Sitten kun maailmamme on tullut lakipisteeseen, kun ahneudessa ja omanvoiton pyynnissä unohdamme kaikki sairaat, vanhat ja ja köyhät. Sitten kun viha kasvaa kaikkialla.

Sitten kun viisaat miehet laittavat ylikuumenneet aivosolunsa toimimaan täydellä teholla ja alkaa kilpailu siitä, kenen pommi tehoaa paremmin, siitä alkaa ihmisen tyhmyyden ja järjettömyyden riemuvoitto.

Uutiset kertovat kenen pommi on ollut tehokkaampi tekemään kaupungeista raunioita ja miten paljon on kuolleita. Sitten ei enää kilpailla siitä, kenellä on paksuin osakesalkku, mahtavin sähköauto ja koti, joka pääsee Suomen kaunein koti -kilpailuuun.

Kun meillä ei ole enää mitään, istumme metsässä paloittelemassa takuumureaa villisian pyllyä, jonka olemme pyydystäneet keihäällä, johon luonto on muotoillut jonkinlaisen kärjen.

Siinä sitten palvomme metsänhaltia Tapiota samalla kun hieromme kahta puupalaa vastakkain saadaksemme nuotion syttymään. Metsä on ihmeellinen. Vaikka se yritetään tuhota, niin se on varautunut hyvin; se pudottaa siemenensä multaan, josta, sitten kun aika on täysi, kasvaa uusi metsä.

Sitten kun kinkkumme on takuumurea, on aika testata se, kyllä se on takuumurea ilman leimaakin.

Siinä sitten vatsa täynnä alamme muistella kaikkea mitä olemme kokeneet, siis me, jotka jäimme henkiin, ja mitä esi-isämme meille antoivat elämänevääksi, että pärjäisimme maailmassa.

Hän antoi meille vanhan sananlaskun, alku aina hankalaa, ahkera se voiton saa.

Kukaan meistä, jotka istumme siinä emme usko sanalaskun neuvoa.

Kommentoi

Hae Heilistä