Julkaistu    |  Päivitetty 
Leona Pälvimäki

Kappas vaan, Tuure sekä Ville

Kristillisdemokraattien joensuulainen varakansanedustaja Kikkis Mikkola toi esiin huolensa (Karjalan Heili 29.5.) julkisesti homoseksuaalisuudestaan kertoneen Tuure Boeliuksen esiintymisestä Suomen suven avauksessa.

Kirjoituksessaan Mikkola muistutti lastenkulttuurin itseisarvosta sekä esitti toiveen siitä, että tapahtuman sisältö laulujen sanoineen tukisi 6–12-vuotiaiden lapsuutta.

Lastenkulttuuria ei tapahtumassa suinkaan romutettu, vaan ohjelmaan kuului esimerkiksi useita perinteikkäitä lastenlauluja. On kuitenkin tunnustettava, että myös yläkouluikää lähestyvien lasten huomiointi edellytti sitä, ettei ohjelman sisältö voinut kiteytyä ainoastaan Huugi guugi -lauluun.

Lastentapahtumissa on huomioitava myös representaatio.

Jos vähemmistöön kuuluvia taiteilijoita jätettäisi kutsumatta sen vuoksi, että muutama ennakkoluuloinen kuuntelija voi saapua paikalle, se olisi aktiivinen viesti sateenkaariperheille ja heidän lapsilleen: Tämä tapahtuma ei ole teille.

Kuten seksuaalivähemmistöjä sivuavissa kysymyksissä usein, myös Mikkosen kannanotossa puolustellaan ennakkoluuloja lasten suojelemisen varjolla.

Mikkosen esiin nostama Boeliuksen laulu ”Lätkäjätkä-Ville” kertoo ihastumisesta, mutta niin kertovat monet vanhatkin lastenlaulut.

Lisäksi, kuten yhteiskuntamme ylipäätään, myös suuri osa listahittien ihastumiskuvauksista on heteronormatiivisia.

Näistä lauluista ikärajakeskustelua herää hyvin harvoin, ellei sanoituksissa vihjailla suoraan seksistä. Kun näkökulma ei ole heteroseksuaalinen, poru nousee riippumatta tekstien suorasukaisuudesta.

Jo 36 vuotta sitten Jonna Tervomaa lauloi Mintun ja Villen pussailusta. Nyt kun Ville pussaakin Boeliuksen kappaleessa poikaa, on lapsuus yhtäkkiä vaarassa.

Kommentoi

Hae Heilistä