Julkaistu    |  Päivitetty 
Iida Kärkkäinen

Setan vastine Mikkolan kirjoitukseen

Vastine Karjalan Heilissä 29.5.2019 julkaistuun Kikkis Mikkolan mielipidekirjoitukseen ”Suven avaus aiheuttaa perheissä vaikeita päätöksiä”.

Yhdenvertaisuuslain ja tasa-arvolain mukaan viranomaisilla ja koulutuksen järjestäjillä on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti.

Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat perusoikeuksia ja tarkoittavat syrjimättömyyden ja tasavertaisten mahdollisuuksien varmistamista kaikille sukupuolesta, etnisestä taustasta, kielestä, kansalaisuudesta, iästä, vammaisuudesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, uskonnosta, vakaumuksesta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä riippumatta.

Kymmenen vuoden välein Opetushallituksen laatimat Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet ohjaavat koulujen työtä. Vuoden 2014 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (tästä lähtien: POPS) yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat yksi seitsemästä perusopetuksen toimintakulttuurin kehittämistä ohjaavista periaatteista. POPS:issa mainitaan mm. näin:

”Peruskouluaikana oppilaiden käsitys omasta sukupuoli-identiteetistä ja seksuaalisuudesta kehittyy. Oppiva yhteisö edistää arvoillaan ja käytänteillään sukupuolten tasa-arvoa ja tukee oppilaita oman identiteetin rakentumisessa.”

Koulujen työtä ohjaa POPS:in lisäksi myös Opetushallituksen julkaisemat oppaat, joita laaditaan koulun työn tueksi, tarkentamaan ja konkretisoimaan POPS:ia.

Eräs tällainen opas, Tasa-arvo on taitolaji – opas sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen perusopetuksessa, julkaistiin vuonna 2015. Poiminta ko. oppaasta:

”Sukupuolittuneisuuden lieventäminen on välttämätöntä jo esiopetuksessa ja peruskoulussa, koska lasten asenteet sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja tasa-arvoon vakiintuvat pitkälti esi- ja peruskouluiässä.”

Kuitenkaan koulua ei edelleenkään nähdä yhdenvertaisena ja avoimena ympäristönä. Kouluissa vallitsee yhä heteronormatiivinen toimintakulttuuri; homottelu kukoistaa. Ahtaista käsityksistä ja normatiivisuuksista aiheutuu vakavia ongelmia kuten kiusaamista ja ulkopuolelle jättämistä, yksinäisyyttä, koulutuksen keskeyttämistä, syrjäytymistä ja itsetuhoisuutta, jopa itsemurhia.

Tämä on ilmennyt minulle lasten ja nuorten kanssa käymissäni keskusteluissa, sosiaalista nuorisotyötä sekä opettajan töitä tehdessäni sekä haastatellessani nuoria koulun sukupuolisensitiivisyyden ja tasa-arvon toteutumista käsittelevässä pro gradu -tutkielmassani.

Asiasta on tehty myös laajempia tutkimuksia, joista voisin suositella esimerkiksi Jukka Lehtosen väitöskirjaa (Sukupuoli ja seksuaalisuus koulussa – Näkökulmana heteronormatiivisuus ja ei-heteroseksuaalisten nuorten kertomukset, 2003) sekä Katarina Alangon (Mitä kuuluu sateenkaarinuorille Suomessa, 2013) ja Riikka Taavetin (”Olis siistiä jos ei tarttis määritellä…” - Kuriton ja tavallinen sateenkaarinuoruus, 2015) Nuorisotutkimusseuralle tekemiä julkaisuja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemiin tilastoihin aiheesta (esim. Kouluterveyskysely 2017) kannattaa tutustua myös.

Erilaisista tunteista, ihastumisesta ja seksuaalisuudesta on tärkeää puhua lapsen ja nuoren kanssa, tietenkin iän ja kehityksen huomioiden.

Jos lapselle herää kysymyksiä esimerkiksi Lätkäjätkä-Villen sanoituksista, on aikuisen tehtävä vastata kysymyksiin. Ja jos aikuinen ei tiedä kuinka puhua, neuvoja löytyy monelta taholta. (Pohjois-Karjalassa esimerkiksi Kasvukaruselli, Pohjois-Karjalan Seta, Joensuun Setlementti ry…)

Tuure Boelius on suosittu idoli ja esikuva monelle lapselle ja nuorelle. Hänen rohkeutensa on antanut voimaa ja toivoa yhdenvertaisuuden kannattajille ja etenkin vähemmistöön itse kuuluville.

Sen vihjaaminen, että Tuure Boeliuksen seksuaalinen suuntautuminen tekisi hänen esiintymisestä Suomen suven avauksessa perheille epäsopivaa, on sekä epäkunnioittavaa että syrjivää.

En näe Boeliuksen tapahtumassa esiintymisessä mitään epäsopivaa. Päinvastoin ajattelen, että se antaa kouluille ja muille kasvattajille hyvän mahdollisuuden täyttää velvollisuuksiaan yhdenvertaisuuteen kasvattamisen saralla. Ehkä jopa pelastaa jonkun näkymättömäksi tai vääränlaiseksi itsensä tunteneen sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluvan lapsen tai nuoren päivän, kesäloman tai minäkuvan.

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä puhuminen tai syrjintään puuttuminen ei ole kannanotto, mutta puhumattomuus ja puuttumattomuus on.

Kommentoi

Hae Heilistä