Julkaistu    |  Päivitetty 
Yhtenä päivänä

Yhtenä päivänä ei-niin-kiltin-tytön vastaus Aimo Saloselle

Hei Aimo, luulen olevani pääsiäisenä Torikahviossa mielesi pahoittanut nainen.

Olen aidosti pahoillani, jos tein sinut surulliseksi, se ei ollut tarkoitukseni.

Sinun ajatuksissasi olivat tuona hetkenä kärsimysnäytelmä ja ystävän menettäminen, minun ajatukseni olivat minun eli sillä hetkellä aivan toiset.

Tilanne oli yllättävä. Samalla hetkellä, kun käteeni työnnettiin kahvilippu ja nähdessäni siinä juuri valitun kansanedustajan kuvan, mieleeni työntyivät hänen vaalipuheensa ja julkiset mielipiteensä, jotka tekivät (kuten myös muiden saman puolueen edustajien puheet) surulliseksi silloin minut.

Helpotus siitä, että vaalit puheineen olivat nyt vähäksi aikaa ohi, vaihtui tuossa tilanteessa kahvion jonossa ärtymykseksi.

Olin mielestäsi jäätävä ja itsekin mietin jälkeenpäin, että olisinko voinut sanoa hymyillen ei kiitos. Tämä onkin ehkä ainoa kerta, kun mielipiteeni tuosta puolueesta tai ylipäätään mistään tuli julkisella paikalla selväksi ja nytkin vain kieltäytymiselläni kahvilipusta.

Ajatukseni eivät olleet kahvintarjoajan yksityiselämässä, sitä en tunne.

Enkä siinä tilanteessa edes ehtinyt oivaltaa, että kahvit tarjotaan ”nautitaan nyt edes kahvit yhdessä” -ajatuksella ja vähän niin kuin maailmanrauhan tunnelmissa.

En ole koskaan elämässäni halunnut pahoittaa kenenkään mieltä ja siitä syystä monessa tilanteessa olen vaan hymyillyt ja nyökytellyt.

Ja näin varmaan jatkankin, koska polulta poikkeamisesta näköjään nuhdellaan vielä tänäkin päivänä.

Kommentoi

Hae Heilistä