Julkaistu    |  Päivitetty 
Saara Tenhovuori

Tulevaisuuden suunnasta päätetään tänään

Eduskuntavaaleista 2019 on saatava tulevaisuusvaalit. Siksi keskustelun keskiöön on saatava eriarvoistumisen pysäyttäminen, koulutuksen arvostaminen sekä jo pinnalla olleet ilmastoasiat.

Ellei näitä asioita korjata, tulemme olemaan auttamattoman valmistautumattomia kohtaamaan paitsi nykyiset ongelmat myös tulevat haasteet.

Onkin tarpeen kyseenalaistaa vaalien alla käytävän keskustelun saama suunta – tai oikeammin sen puute. Eturyhmien ja poliittisten ääripäiden keskinäinen kilpahuuto ei ole vielä muutamaan viikkoon kiivaimmillaan.

Silti keskustelu on ollut jo nyt kovin poukkoilevaa. Kuten Jussi Pullinen (HS 7.2.) kirjoittaa, vaaleja on jo ehditty tituleerata niin ilmastovaaleiksi, maahanmuuttovaaleiksi kuin vanhustenhoitovaaleiksi.

Vaalipeliä on järkevää – ja edustuksellisen demokratian kannalta kenties oikein – pelata suosituilla teemoilla. Ei ole epäilystäkään, etteikö tähän mennessä keskustelun keskiöön nousseita ongelmia olisi tarpeen korjata.

Ongelmallista on se, että nykyisen populistisen virtauksen myötä politiikka ja siksi myös vaalikeskustelut tarjoavat yhteiskunnan ongelmiin vastaukseksi nopeita ratkaisuja. Tarjolla on laastareita, kun tarvetta olisi kipsille.

Nopean ratkaisun puolesta äänestäminen on helppoa, mutta usein vastuutonta. Kaikin puolin viisaampaa olisi äänestää kestävää tulevaisuutta.

Pikakorjaukset on helppo tehdä tulevaisuuteen tähtäävien panostusten kustannuksella. Siksi ne eivät vie meitä kohti sitä, minkä todella haluamme nähdä: parempaa huomista.

Parempaan huomiseen meidät vievät erityisesti koulutus, tiede ja syrjäytymisen ehkäiseminen. Siksi näihin teemoihin tulisi panostaa. Nyt juoksentelemme korjaamassa syiden sijaan seurauksia. Tähän juoksenteluun osallistuu myös media, jos se keskittyy uutisoimaan kärkiteemoista.

Esimerkiksi Helsingin Sanomien vaalitematiikkaa koskevassa kyselyssä kärkiviisikon ulkopuolelle jäivät niin koulutus ja tiede kuin nuoret ja syrjäytyminenkin.

Jos vähänkin marginaalisemmat teemat siis sivuutetaan, ei pitkällä tähtäimellä vastuullisempia vaihtoehtoja huomioida.

Petteri Orpo puhui marraskuussa Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokouksessa. Puheessaan hän viittasi muun muassa opetuksen ja opiskelijoiden asioiden edistämiseen: “Joskus onnistutaan paremmin ja joskus huonommin”. Jatkossa on onnistuttava paremmin.

Meillä ei ole enää varaa epäonnistua. Tulevaisuus tehdään nyt.

Kommentoi

Hae Heilistä