Julkaistu    |  Päivitetty 
Jorma Kinnunen

Hiihtäjä ja koira sopivat rinnakkain

Liikunta ja ulkoilu on meille kaikille välttämätöntä oman terveytemme kannalta.

Joensuun kaupunki ansaitsee reilun kiitoksen hiihtolatujen hyvästä kunnossapidosta läpi talvien. Joskus tuntuu, että me paljon hiihtävät kansalaiset moitimme turhan herkästi latujen kuntoa. Pitää muistaa, että latuverkostolla ei tarvitse olla kilpahiihtolatujen vaatimuksia. Eihän aamukuuden aikaan latu voi aina olla jo ajettu latukoneella lumisateen jälkeen.

Aika ajoin esiintyy kah-nausta hiihtäjien ja koiranulkoiluttajien välillä.

Joillakin meillä hiihtäjillä on sellainen asenne, että vaikka on kaksi latua perinteiselle hiihdolle ja keskiväylä vapaa, niin siinä keskellä ei saisi kukaan kulkea.

Esimerkiksi täällä minun kotikulmilla Mutalassa on Utrantien ja Rantakylän pururadan välillä tällainen latujärjestely.

Minun mielestä tällä lyhyellä välillä saa jokainen kävellä koirineen taikka ilman keskiväylällä. Latujen rikkomista ei mainittavasti näy.

Nämä latupohjathan ovat asukkaiden ulkoilupolkuja kesäisin.

Hoidan itse Mutala–Siihtala-asukasyhdistyksen aikanaan ideoimia niin sanottuja koiratauluja täällä. Tauluissa kehoitetaan heittämään mahdolliset koiran jättämät jätökset sivuun latuväylältä.

Sitä varten taulujen yhteydessä on muovilapioita. Homma on mielestäni pelannut hyvin jo vuosikausia.

Koiraihmisille esitän sellaisen toiveen, että he siirtäisivä kulkiessaan lapiota sinne mistä niitä puuttuu. Niillä on taipumusta kasautua samoihin paikkoihin.

Vanha sanonta, että sopu sijaa antaa on paikallaan tässäkin latuasiassa.

Hyvää vuodenjatkoa kaikille.

Kommentoi

Hae Heilistä