Julkaistu    |  Päivitetty 
Merja Mäkisalo-Ropponen

Ministerillä ei käsitystä Suomen päihdehoidon tilasta

Sain ministeri Annika Saarikolta (kesk.) vastauksen kirjalliseen kysymykseeni muun muassa siitä, mitä hallitus aikoo tehdä, jotta päihderiippuvuuden stigmaa yhteiskunnassa vähennetään, niin että hoito-, kuntoutus- ja auttamisjärjestelmää voidaan kehittää yhdenvertaisesti muiden sairauksien hoitokäytäntöjen rinnalla.

Vastauksen perusteella voi päätellä, ettei hallituksessa ole käsitystä Suomen päihdehoidon tilanteesta.

Lisäksi siinä näkyy asenne siitä, ettei päihderiippuvuus ole sairaus, vaan valmisteilla olevassa mielenterveysstrategiassa ratkaistava mielenterveyden ongelma.

Jos tavoitteena on päihderiippuvaisuuden ja päihderiippuvaisten stigman ja syrjinnän vähentäminen, olisi aihetta mieltää päihderiippuvuus itsenäiseksi sairaudeksi eikä mielenterveyden häiriöksi.

Ministerin esille tuoma mielenterveysstrategia kattaa päihdetyön. Se on mielenterveystyön osalta hyvä ja kannatettava – päihdetyön ja päihderiippuvaisten osalta masentava.

Strategiaa valmistelevat ohjaus- ja asiantuntijaryhmät ovat mielenterveystyön ammattilaisia, asiantuntijoita ja tutkijoita.

Työryhmään tulisikin nyt saada mukaan päihdeasioihin perehtyneitä henkilöitä ja strategian nimessä tulisi näkyä päihdetyö selkeästi omana linjauksenaan.

Tulevan hallituksen on lisäksi vakavasti harkittava päihdestrategian valmistelun käynnistämistä. Se voisi soveltuvilta osin nojata mielenterveysstrategian osalta tehtyyn työhön.

Päihderiippuvuuteen sairastuneet ovat hoidon osalta eriarvoisessa asemassa muihin sairauksiin sairastuneisiin nähden ja keskenään riippuen asuinkunnasta.

Monin paikoin tarjolla on vain katkaisuhoitoa jatkohoidon puuttuessa. Vieroitushoitoa ja päihdekuntoutusta on liian vähän tarjolla julkisella puolella.

Yksityisille palveluntuottajille tarvitaan maksusitoumus, jonka saaminen säästöpaineiden keskellä kamppailevilta kunnilta voi olla vaikeaa.

Päihteettömyyteen tähtäävä hoito ja kuntoutus kestävät usein kuukausia, mutta se on monelle ainoa keino päästä eroon alkoholista.

Kunnissa ei ole osaamista laskea vaihtoehtoiskustannuksia eli sitä, mitä kustannuksia hoitamaton päihdesairaus aiheuttaa. Sen vuoksi päihderiippuvaisten on monin paikoin lähes mahdotonta päästä pitkäkestoiseen, kuntouttavaan ja toipumiskeskeiseen hoitoon.

Päihdehoitojen vaikuttavuudesta tarvitaan tutkimustyötä ja terveystaloustieteellisiä kustannusvaikuttavuusanalyysejä. Erityisesti päihteettömään elämäntapaan pyrkivien pitkäkestoisten hoitojen tuloksellisuutta ja kustannusvaikuttavuutta olisi syytä tutkia.

Näissä hoitomuodoissa käyneiden kokemusten perusteella hoidot ovat mahdollistaneet päihteettömyyden ja normaaliin elämään palaamisen. Pitkällä tähtäimellä onnistunut hoito säästää yhteiskunnan kustannuksia.

Kommentoi

Hae Heilistä