Julkaistu    |  Päivitetty 
B.Leskinen

Kirppistelyä ilman varastelua, kiitos

Kirpputoriaate on verraton keksintö, joka ilahduttaa sekä myyjää että ostajaa.

Monesti sanonta ”toisen roska on toisen aarre” pitää paikkansa.

Tai näin ainakin luulisi ja pitäisi olla.

Mutta olen surukseni huomannut ikävän ilmiön lisääntyneen kirpputoreilla, nimittäin luvattoman haltuunoton eli suomeksi sanottuna varastelun.

Itseltäni vietiin lähes viidenkympin edestä tavaraa, ja vieläkin jaksan ihmetellä, kuinka hälyttimillä varustetut tavarat voivat noin vain kävellä tiehensä.

Olen toki tietoinen pöydästä toiseen ja hintalapusta toiseen vaihtamisen helppoudesta, on helppo muiluttaa kassan ohi hälylliset tavarat.

Ainahan on ollut pieniä hävikkejä, mutta itselläni tuo liki viidenkympin tappio sai kupin kaatumaan nurin lopullisesti.

Pettymys on suuri, kun ensin teet ison työn valitaksesi ja siistiäksesi tavarat, hinnoittelet ja roudaat tavarat paikalleen – vain huomataksesi auttaneesi varasta.

Olen vuosikausia pitänyt pari kertaa vuodessa kirppispöytää, jonka tuoton tilitän hyväntekeväisyyteen valitsemilleni kohteille.

Eli kun varastat myymiäni tuotteita, et varasta minulta vaan niiltä, jotka apua tarvitsevat. Siinäpä sinulle miettimistä näin hyvän tahdon ja mielen aikana.

Henkilökuntaa ei voi millään tavalla syyttää, heidän on aivan mahdoton kaikkea seurata, enkä sitä odotakaan.

Sitä mitä voisi parantaa, ovat ne onnettomat tarrahälyt, jotka irtoavat paljon helpommin kuin sitkeät hintalaput.

Ja vaikka löytäisitkin oman tavarasi toisesta pöydästä, on sen todistaminen omaksesi liki mahdotonta.

Toivotan kaikille kohtalotovereille oikein lämmintä ja mukavaa joulunaikaa ja niille tuhmille ison säkillisen piikikkäitä risuja!

Kommentoi

Hae Heilistä