Julkaistu    |  Päivitetty 
Ari J. Tervashonka,

ISYY:n tulevaisuus Uljaan jälkeen

Kun demokraattisesta ympäristöstä karsitaan pois vapaa lehdistö, mitä jää jäljelle?

Uljas-lehden lakkautuskeskustelusta on unohtunut paljolti tulevaisuus. Monella sivistysyliopiston kannattajalla on varmasti dystopisia näkemyksiä siitä, mitä ISYY:n tulevaisuus tulee olemaan, mutta vielä on aikaa vaikuttaa.

Uljaan olemassaolossa ei ollut kyse pelkästään tiedotuskanavasta tai yliopiston kampuksien tapahtumien kertaamisista. Lehden tärkein tarkoitus oli olla avoin formaatti yhteiskunnalliselle keskustelulle, kannanotoille, kritiikeille sekä tietysti satiirisille ja meemikkäille aiheille.

Tätä alustaa tarvittiin ISYY:n, yliopiston, kampuskaupunkien, valtakunnallisten toimijoiden kuten Kelan ja YTHS:n toiminnan kritisointiin ja uutisointiin.

ISYY:n talouspäätös leikata lehdeltä budjetti ja varata 10 000 euroa Deekujen esityksen mukaisesti lehden lakkauttamiseen, aloittaa näiden vaikuttavien asioiden alasajon.

Itä-Suomen yliopiston Facebook-ryhmä, erilaiset ISYY:n email-listat sekä muu sisäinen viestintä ja virallinen ulkoinen ISYY:n viestintä ei kata yhdessä tätä yhteiskunnallisen kritiikin vapaata formaattia. Lehti toimi myös ainoana edustavana tiedonvälittäjänä kampuskaupunkien suuntaan, eli myös potentiaalisesti kaikille tämän lehden lukijoille.

Kaikki uudet innovaatiot, yhteiskuntakritiikki ja muu yliopistossa opiskelijoiden keskuudessa tuotettu hyvä jää omiin kupliinsa ilman julkista alustaa. Pahemmin ei siis ISYY olisi voinut ampua itseään jalkaan edunvalvonnallisesti.

Tulevaisuuden kannalta ISYY:n haasteina tulee olemaan järjestää yliopistolain säätelemät tehtävät kampusten väliselle yhteistyölle sekä edesauttaa jokaisen opiskelijan henkistä kehitystä kriittisinä kansalaisina. Molemmissa olisi tarvittu avointa julkista alustaa, joka rikkoo kaavoja yliopiston kuplan ulkopuolella.

ISYY on nyt haasteen edessä. Miten vastaava toiminta voidaan järjestää, jotta päätöksen laillisen vastuunkannon seuraukset eivät sorruta koko yliopiston opiskelijayhteisöä?

Yhtenä isona haasteena on myös tiedotuksen avoimuuden turvaaminen, eriävien mielipiteiden yhtäläinen kuuleminen sekä sen varmistaminen, ettei ISYY:n hallituksen puheenjohto rupea tukemaan tiettyjä poliittisia päämääriä vaan pitäytyy tehtävän mukaisesti edustajiston politiikan yläpuolella.

Edustajiston toiminnan kannalta on myös olennaista, että ISYY:n toimintakyky ja päätöksentekokyky säilyy polarisoitumatta kahden kampuksen väliseksi riitelyksi.

Tältä osalta hallituksen vastuu tulee korostumaan tulevina vuosina. Demokratian vallan kolmijako edellyttäisi tosin toimiakseen ei ainoastaan hyvää uskoa ihmisiin, vaan julkisen kritiikin tuoman tasapainon.

Jää nähtäväksi voivatko parin vuoden välein vaihtuvat ihmiset yhdessä tehdä visionäärisiä päätöksiä ja pitäytyä niissä julkisen kritiikin kavennuttua.

Lehden loputtua loppui myös edunvalvonnallisen ja yhteiskunnallisesti tärkeän työn lisäksi julkinen mentorointiapu.

Uljaan informatiiviset kolumnit, allekirjoittaneen kolmen vuoden ajan kirjoittama gradupalsta sekä monet opiskelua tukevat jutut jäävät täysin ISYY:n harteille.

Jos ihmiset ovat ISYY:ssä jo nyt niin ylityöllistettyjä, että pitää varata 15 000 euroa konsulttipalkkioihin, miten nämä massiiviset työmäärät katetaan?

Tätä työmäärää ovat nimittäin olleet tekemässä Uljaan kymmenet avustajat, alumnit, entiset ISYY:n vaikuttajat sekä monet muut erittäin arvokkaan työpanoksen antaneet henkilöt.

ISYY:n pitäisi kaksinkertaistaa laatunsa ja työtahtinsa, jotta päästäisiin edes tasatilanteeseen. Uljas oli paikka Itä-Suomen yliopiston opiskelijoiden intellektuellille elämälle, sivistysyliopiston tontin vartijoille sekä monille erittäin järkeville ihmisille, joita ei politiikkaan sotkeutuminen kiinnosta.

Silti juuri näillä ihmisillä oli laadullisesti eniten annettavaa ISYY:n haparoidessa ensiaskeliaan. Näitä asioita ISYY:n ei tule unohtaa ja toivon, että paikallislehdissä riittää tilaa puida akateemisen maailman ongelmia.

Kommentoi

Hae Heilistä