Julkaistu    |  Päivitetty 
Alia Dannenberg

Autoilijalla suurin vastuu

Heikki Saukkonen sekä nimimerkki ”Autoileva jalankulkija” ovat vastineena aiempaan mielipidekirjoitukseeni peräänkuuluttaneet liikenteeseen molemminpuolista joustoa. Tavoite on hyvä, ja ilman muuta siihen pitäisi pyrkiä. Eräs pikkuseikka kirjoittajilta on kuitenkin päässyt unohtumaan liittyen autoilijoiden ja kevyen liikenteen välisiin eroihin.

Autoa saa Suomessa ajaa ainoastaan henkilö, jolla on ajokortti. Se edellyttää muun muassa täysi-ikäisyyttä, riittäviä aisteja ja toimintakykyä, oman ajoneuvon hallintaa sekä liikennesääntöjen hyvää tuntemusta ja kykyä noudattaa niitä. Täten voidaan olettaa, että jokainen autoilija osaa toimia liikenteessä oikein tilanteessa kuin tilanteessa.

Sama ei päde kevyeen liikenteeseen. Kävellen saa liikkua kuka tahansa, joka siihen pystyy, samoin esimerkiksi pyörällä, rollaattorilla tai potkulaudalla. Tähän joukkoon kuuluu siis muun muassa lapsia, vanhuksia sekä eri tavoin sairaita ja vammaisia henkilöitä.

Liikenteessä lähtökohtana on, että jokainen tuntee itseään koskevat perussäännöt ja osaa toimia niiden mukaan. Esimerkiksi vanhemman on tietenkin vastuutonta päästää yksin liikenteeseen lasta, joka ei vielä hallitse liikennesääntöjä riittävän hyvin. Sen sijaan jos yksikäsitteisten sääntöjen sijasta aletaankin edellyttää tilanteen mukaan joustamista, niin kaikki eivät välttämättä enää ymmärräkään, milloin sääntöjä kuuluu noudattaa ja milloin ei.

Fyysisen tai henkisen toimintakyvyn puutteet voivat myös vaikeuttaa muun liikenteen havainnointia tai siihen reagoimista. Siksi suurin vastuu ”pelisilmästä” liikenteessä on nimenomaan tíelläliikkujien testatulla ja valvotulla eliittijoukolla, siis autoilijoilla.

Toki liikenne sujuu sitä paremmin, mitä enemmän kaikki osaavat ja haluavat ottaa toiset tienkäyttäjät huomioon.

Jalankulkijoiden joukossa on kuitenkin aina myös niitä, joilla on siihen muita heikommat edellytykset. Liikkumisoikeutta ei heiltä voi ottaa pois, koska se tarkoittaisi heidän eristämistään yhteiskunnasta.

Siksi jokaisen jalankulkijan on aina ja kaikkialla voitava luottaa esimerkiksi siihen, että hänen on turvallista astua liikennesääntöjen mukaisesti suojatielle tulematta yliajetuksi, vaikka se edellyttäisikin autoilijoilta lain noudattamista ja ehkä jopa pientä kaasujalan keventämistä.

Lopuksi vastaus Heikki Saukkosen kysymykseen, mistä piittaamattomat autoilijat saavat oppinsa: todennäköisesti enimmäkseen omien vanhempiensa ja muun lähipiirinsä asenteista.

Mutta jos asiallisen liikennekäytöksen opettamiseen ei riitä koti, autokoulu eikä terve järki, niin vastuu heikompien turvaamisesta on viime kädessä yhteiskunnalla.

Jos näiltä sarjapiittaamattomilta otettaisiin johdonmukaisesti pois niin ajokortti kuin autokin, niin eiköhän oppi alkaisi vähitellen mennä perille.

Kommentoi

Hae Heilistä