Julkaistu    |  Päivitetty 
Karjalainen

Haave yhteisistä keuhkoista

Maailman johtajat miettivät epäitsekkyyden hunnuttamina miten parhaiten nirhaisivat toisiaan. Niinpä, jopa pilvien reunukset ovat kyyneleissä.

On hienoa asua itsenäisessä maassa, arvostan sitä. Minua kuitenkin kummastuttaa ihmisen henkinen kehitys kautta aikojen. Luolamiesten ajoista on muka kehitytty huimasti – kuitenkin aseellinen puolustus ja sen hirvittävät uhrit ovat niin sanotun itsenäisyyden ja oman eturyhmän elämän tae.

En voi kuvitella kaameampaa kuin poliittisten johtajien puheen rehellisyydestä ja avoimuudesta. Näille poliitikkojen termeille olisi tehtävä ihka oma selitysten opas.

Mutta me hyväksymme tämän. Ihailemme uutta aseistusta, joka on suoraan kuin ”Me Hirviöt”-kuvasta. Mieleni ei käsitä tällaista kehityksen kulkua. Vain ne ihmiskunnan kansat, joilla on korkea tekninen sotavarustelu ja siihen sitoutuneet ihmiset, ovat maailman voittajia.

Heille kuuluu maailman luonnon varat, heille kuuluu puhtain osa luontoa; he vähät välittävät tämän touhuilun uhreista, omista kaatuneistaan tai tuhotöidensä vammauttamista ihmisistä. Vielä vähemmän kiinnostaa nälänhätä ja muut epidemiat.

Kunhan omat olot ovat turvatut  –  muu maailma on kansojen valtuuttamien johtajien luoma vähäosaisten keskistysleiri.

Luulisi ihmiskunnan hengittävän yhteisillä keuhkoilla, mutta se on vain lapsellinen toiveuni. En kuitenkaan lakkaa unelmoimasta, että jossakin todella tapahtuu ihmisen uudelleen syntyminen. Siinä yhteiskunnassa keskitytään rauhanomaisiin pyrkimyksiin tavoitteena maailman kansalaisten yhdenvertaisuus.

Kommentoi

Hae Heilistä