Julkaistu    |  Päivitetty 
Timo Simola

Ei eutanasiaa vastaan vaan elämän puolesta

Koen tarvetta vastata Asko Asikaisen mielipidekirjoitukseen (Karjalan Heili 18.1.). Mainittakoon, näin aluksi, että kirjoituksesta tuli tunne sen olevan toisen puolueen lanseeraama rapalan uistin, mutta itse kutsuisin sitä hopeiseksi tarjottimeksi, yhtään epäilemättä kirjoituksen aitoja tuntoja, sillä asia on vakava: Miksi eutanasiaa vastustetaan?

Lyhyt vastaus: ei eutanasiaa vastaan, vaan elämän puolesta.

Vastaan mielipiteeseen myös siksi, että puolueemme puheenjohtajan sanat on erotettu asiayhteydestään aika railakkaasti.

Asikainen kirjoittaa: ”Ihmisyksilön kolme viimeistä kuukautta ovat kalleimmat yhteiskunnalle, näin sanoi Sari Essayah televisiossa joku aika sitten.”

Mutta tämä ei tarkoita sitä, että puolueemme olisi kannattamassa eutanasiaa, varsinkaan siksi, että sairaat tai vanhukset olisivat mielestämme jonkinlainen numeroitu menoerä. Mielestämme jokainen meistä on ainutlaatuinen ja korvaamaton yksilö.

Linjapaperimme todistaa: ”Eutanasiaa ei saa laillistaa, koska kaikki ihmiselämä on arvokasta. Sen sijaan pitää tukea hyvän saattohoidon järjestämistä. Kuolemantoiveeseen ei saa vastata kuolinavulla, vaan välittämisellä ja tasokkaalla saattohoidolla, johon kuuluu olennaisena osana hyvä kivunlievitys.”

Parempaan saattohoitoon on jatkossa satsattava niin kunta-, maakunta- ja valtiotasolla. Saattohoito on jo nyt kehittyneempää kuin koskaan historiassamme. Kipua ja ahdistusta voidaan hallita ja kärsivä potilas voidaan esimerkiksi tarvittaessa sedatoida, vaivuttaa uneen.

Tuntuu siltä, että eutanasian salliminen vie tahdon uusien ja parempien kipulääkkeiden kehittämiseltä ja pahimmillaan toivon itse elämältä. Eutanasiaa on puolusteltu mm. sillä, että kuoleman tulee olla arvokas, mutta eutanasiassa en näe mitään arvokasta.

Kyse on myös viestistä, etten sanoisi jopa kulttuurillisesta muutoksesta ja yleisestä moraalin ja eettisyyden katoamisesta. Siirrytään ihmisen kärsimyksissä ratkaisuja hakevasta elämän kulttuurista kuoleman kulttuuriin. Tällaiseen viestiin emme kristillisdemokraateissa voi yhtyä.

Eutanasiassa ei ole kysymys, kuten Asikainen väittää, hoitotahdosta, jonka muuten voi ja on suositeltavaa jo tehdä, vaan elämän lopettamisesta myrkkypiikillä. Joillekin lääkäreille tullaan ehdottamaan etiikkansa vastaisesti pyövelin virkaa tai jopa erillistä pyövelin tointa järjestettäväksi.

Wikipedia tietää kertoa pyöveli-sanan alkuperästä: ” Sana ”pyöveli” on laina varhaisruotsin sanasta böfvel (nykyruotsin sana on bödel); samasta sanasta on tullut sekä pyöveliä että paholaista merkitsevä peeveli.”

Lopuksi: Mitä muuta tällainen eutanasia- tai kuolemankulttuuri sitten henkisellä puolella tarkoittaa, se jääköön kirkon ja seurakuntien vastattavaksi. Lisäksi kirkon edustaja voisi vastata onko Asikaisen mielipidekirjoituksen väittämässä perää: ”Monet itsensä uskovaisiksi ylentäneet…”?

Kommentoi

Hae Heilistä