Julkaistu    |  Päivitetty 
Puheet yhtä, teot toista

Vastuu taloudesta on kaikilla

Talous on kuralla ja vienti ei vedä, eikä apua sieltä ole tulossa, joten taloustieteilijät korostavat kotimaisen kulutuksen ja tuotannon merkitystä tilanteen parantamisessa.

Eräs lehti kertoi juuri, että Suomeen tuodaan yhä enemmän ulkomaalaisia elintarvikkeita, joita voidaan täällä itsekin tuottaa.

Miksi? Ja mitä tekee kauppa? Kaupassa raivattiin juuri tilaa valtavalle hyllylle uutta tanskalaista jugurttia varten. Desilitran kokoisia pieniä muovipulloja kuusi kappaletta pakattuna vielä pahvipakkaukseen. Pullo tyhjenee yhdellä kulauksella. Hinta yli kuusi euroa litralta.

Vieressä toinen hylly, jossa on kotimaista jugurttia litran pahvipakkauksessa 1,5 euroa litralta.

Sitten kokonainen oma pakastin täynnä tanskalaista jäätelöä pienissä muovipurkeissa, joka maksaa 13,5 euroa litra. Jätettä tulee enemmän, kuin itse tuotetta. Jälleen vieressä on kotimaista jäätelöä pelkässä litran pahvipakkauksessa – kolme euroa litra.

Seuraava vihreiden vegaanien trendiasia on korvata kotimainen maito jollakin riisi- tai soijamaidolla.

Ei väliä, vaikka sen on tehty amerikkalaisesta soijasta, joka on lisäksi 90-prosenttisesti geenimanipuloitua, sisältää vähemmän ravinteita kuin maito ja maksaa 2–3 kertaa enemmän.

Ei tunnu haittaavan, vaikka kotimaiselta ruualta vaaditaan aivan kohtuuttomuuksia.

Miksi kauppias myy ranskalaisesta taikinasta tehtyä lämmintä patonkia, vaikka naapurissa on suomalainen menekkivaikeuksissa kituva leipomo? Ei ainakaan raaka-aineen hinnan vuoksi, koska vehnä on täällä halvempaa kuin Keski-Euroopassa.

Miksi kauppa ottaa hyllyyn 20 erilaista ulkomaalaista mysliä yhden ainoan kotimaisen lisäksi?

Kuluttaja muka tarvitsee vaihtoehtoja. Ei kukaan tarvitse 20 erilaista mysliä.

Ei voi tulla muuhun lopputulokseen kuin että kauppaa ei pätkääkään kiinnosta yhteiskunnallinen vastuu, vaan pelkkä voitontavoittelu, niin huimaa vauhtia korvautuvat kotimaiset elintarvikkeet tuontitavaran tieltä kaupan hyllyissä.

Toisaalta kuluttajat väittävät haluavansa lähiruokaa ja kotimaisia tuotteita, mutta todellisuus osoittaa päinvastaista.

Jos myös kuluttaja tekisi ekologisen ja isänmaallisen valinnan, säästyisi sekä valuuttaa että luontoa ja se ylläpitäisi kotimaista työllisyyttä.

Mutta keskiverto suomalainen käyttää 12 prosenttia tuloistaan ruokaan, joten todellisuudessa valtaosalle on aivan sama, mitä ruokakaupasta ostaa, se ei paljon taloutta hetkauta.

Se on helppo havaita, kun katselee kassalla mitä kaupasta ostetaan.

Halpojen suomalaisten peruselintarvikkeiden osuus on laskussa häviävän pieni valmiiden ulkomaisten einesten rinnalla.

Kommentoi

Hae Heilistä