Koulu ja kännykkä

Ehkäpä juurisyy on häveliäisyyssyistä jäänyt sanomatta, aikuiset kun ovat itse samassa liemessä.

Nykyisin kännykkä on useilla aikuisilla kädessä yötä päivää. Uutiset, viihde, some vaativat alituista läsnäoloa ja oman tekemisen päivittämistä sadoille ”kavereille”. Lasten kanssa ”laatuaikaa” vietettäessäkin on kännykkä kädessä ja some auki.

Lapset ovat imeneet kiitettävästi aikuisten mallin, kännykkä kädessä kävellään kouluun, pyöräillään, mennään sähköpotkulaudalla, istutaan kaverin kanssa vierekkäin, kun kumpikin pelaa omassa virtuaalimaailmassa.

Lapsilla, kuten aikuisillakin on käynnissä jatkuva vertailu muihin, jossa somettajat toimivat esikuvina. Riittämättömyyden tunne iskee helposti. Leikkipaikat ammottavat tyhjyyttään vähänkään vanhempien lasten osalta, kun ”sosiaalisen” median seuraaminen vie kaiken kiinnostuksen ja ajan.

Oma mielipiteeni on, että jos halutaan ennalta ehkäistä nuorten masennusta, mielenterveysongelmia ja parantaa keskittymiskykyä ja oppimistuloksia, kännykän käyttö pitää ehdottomasti kieltää kouluissa. Ei luulisi olevan vaikeaa säätää asiasta lailla, eikä maksa mitään, toisin kuin monet tehdyt uudistukset, joita on tullut solkenaan.

Nykykäytäntö kännykkäneuvotteluineen jokaisen tunnin alussa (erityisesti yläasteella) on varannut opettajalle ja heidän sijaisilleen lähinnä pellen roolin, mikä ei liene koululaitoksen syvällisin tarkoitus.