Julkaistu    |  Päivitetty 
Jokainen saman arvoinen

Kympin tavoittelu pahan alku ja juuri

Nykyajan opettajat vaativat oppilailta täydellistä suoritusta peruskouluopinnoissa. Jo neuvolasta ja esikoulusta lähtien yritetään laittaa tiukkapipoisesti samaan muottiin. Jos joku tehtävistä ei onnistu juuri sillä hetkellä kympin arvosanalla, olet huono.

Ei ole ihmekään, jos lapsi tai nuori tuntee itsensä ei-arvostetuksi. Ilmiönä on myös se, että täydellisesti pärjäävä oppilas saa olla aina se opettajan suosikki. Opettajan mielestä ei kannata sen ”huonon oppilaan” antaa edes vastata, vaikka kuinka viittaisi tunnilla, saati sitten osallistua oma-aloitteisesti keskusteluihin tai ryhmätyöskentelyyn.

Oppilas sen huomaa ja mykistyy täysin, eikä ihmekään, koska turha on enää yrittää. Näin ollen opettajalla on valta vääristellä oppilaan osaamista: kaikki muut osaavat, mutta sinä et (kauhistus, mikä kommentti opettajalta!).

Oppilaan aliarvioiminen ja nöyryyttäminen huolestuttaa vanhempia. Mikäli vanhemmat tekevät koululle huomautuksen opettajan huonosta käyttäytymisestä, tilanne vain pahenee, eikä ulospääsyä näy. Oppilasta syytellään keksityillä valheilla oman maineensa pelastamiseksi.

Jos opettajalla ei ole oma elämäntilanne hallinnassa, on väärä tapa purkaa omaa huonoa oloaan oppilaisiin. Seurauksena tästä kaikesta on, ettei koulun ja kodin yhteistyö suju.

Eikö opettajan tarkoitus ole enää oikeanlainen? Oikean oppimisen alkutaipaleelle opettajan käyttäytymisellä on valtavan suuri vaikutus. Hyvänä esimerkkinä olisi opettajalta vaikkapa seuraava: ”Tämän sinä jo osaat, mutta tämä vaatii vielä harjoittelua, sinä osaat kunhan vain harjoittellaan.”

Oppilasta kannustamalla ystävällisesti, kunnioittavasti kuunnellen ja neuvoen saadaan aikaan opiskeluintoa. Kaikkien oppilaiden täytyy saada olla tasa-arvoisessa asemassa ja saada oikeutetusti oikeanlaista opetusta. Pahan alku ja juuri on, jos opettajan laatima suunnitelma on kympin oppilas, ja sitä myöten opiskelu on vain pelkkää suorittamista ja siitä puuttuu ilo.

Ei ole ihmekään, että nykyajan lapset ja nuoret voivat yhä huonommin, kun jo elämän alkutaipaleella pitää olla aina kympin suoritus. Hyviä opettajia löytyy, mutta harvassa he näyttävät olevan.

Hyvästä opettajasta jää hyvät muistot myös monien vuosien jälkeenkin. Minulle se ainakin olisi kunnia-asia.

Kommentoi

Hae Heilistä