Sitä mukaa, kun tämä meidän yhteinen kuntamme eli yhteiskunta ja vallankin sen hallinto kehittyy, yhteisen kielenpartemmekin on mukauduttava.

Rupesin eräänä keskiviikkona miettimään itsekäs-sanaa. Olin itsekäs ja hölmö, ja niin olivat muutkin. Mietin asiaa yhä. Elämme hyvin itsekästä aikaa. Ei saa olla kynnysmattona, täytyy ottaa omat vahvuudet käyttöön, oppia sanomaan ei. Ei saa olla liian kiltti. Näin lehdissä kirjoitetaan.

Me kristityt uskomme, että Jeesuksen syntymä oli yliluonnollinen. Vaikka se ei olisikaan yliluonnollinen, erikoinen se oli. Kihlapari lähtee käsketylle veroluetteloon kirjautumismatkalle, ja juuri silloin tulee aika synnyttää. Lisäksi sulhanen ei ole lapsen isä, siinä Josefilla on varmasti ollut sulattelemista. Nykyään ilmoittautumiset tehtäisiin netissä. Polttojen alkaessa nuoripari saattaisi istua kotona sohvalla veroilmoitusta täyttämässä. Eivät tosin kovin kaukana ole nekään ajat, jolloin viranomaisten luona piti asioida aina henkilökohtaisesti. Esimerkiksi 1960-luvulla jonkun perheenjäsenen piti jokaisessa vuodenvaihteessa käydä palauttamassa henkikirjoitukset. Usein istuin itsekin Savonrannalla konstaapeli Laurikaisen toimistossa paperit mukanani. Siihen aikaan lähetettiin lapset aikaa vieville asioille. Ja vielä 1970-luvulla työnhakijan piti itse joka toinen viikko käydä työnvälitystoimistossa.