Pyöräni varastettiin, taas. Edellinen kolumnikin aiheesta taitaa olla parin vuoden takaa.

Istahdin äskettäin sattumalta lounaalle Joensuuhun viime vuonna asettuneen naisen kanssa. Kansainvälistä työtä tehnyt uraohjus oli houkuteltu palaamaan vanhoille kotiseuduilleen kiinnostavan työtehtävän perässä, mutta se ei ollut tärkeintä. Parasta nimittäin oli kaikki muukin. Taakse historiaan olivat jääneet päivittäinen kahden tunnin työmatka julkisilla läpi ruuhkan, ylihintaiset ja ahtaat neliöt, aina täpötäydet kuntosalit ja lenkkipolut.

Olen viettänyt melkein koko aikuisikäni sinkkuna. Välillä omasta tahdosta, ja toisinaan sopivaa kumppania ei ole löytynyt, vaikka kalenteri täyttyy treffeistä ja Tinderissä kulutetusta ajasta.