Ei vain numero

Eri asia sitten on, käytänkö mahdollisuuteni. Vastahan minä olen päässyt vauhtiin, eikä tässä ainakaan nyt ole mitään halua siirtyä eläkkeelle.

Ei, en minä loukkaannu noista yhä useammin kuulemistani uteluista, milloin oikein vapauden päiväni alkavat niin, että voin jäädä aamuisin kotiin.

En loukkaannu, mutta ihmettelen. Helsingin Sanomien jutussakin todettiin 9.1.2023, että 44 prosenttia kuusikymppisistä suomalaista kokee itsensä 40–55-vuotiaiksi ja noin 10 prosenttia alle nelikymppisiksi.

Suomalaisten hyvinvointi on kasvanut ja elinikä pidentynyt niin, että 100 vuoden iässä ei ole enää mitään ihmettelemistä. Ihmettelemistä sen sijaan on siinä, kuinka hitaasti asenteet muuttuvat.

Moni tuntuu yhä pitävän itsestään selvänä, että kuusikymppinen haluaa pois töistä. Toki moni haluaakin, työt ja ihmisten tilanteet kun ovat erilaisia, mutta samaan aikaan uutiset kertovat yhä useamman eläkeläisen haluavan tehdä ansiotyötä.

Osittain kyse on talouden sanelemasta halusta, mutta ei aina. Kun hyvinvointi on nostanut terveystilannetta ja elinikää, herää kysymys, mitä vapaudella oikein tekee. Satavuotiaaksi jos elää, ja jos kuusikymppisenä jää eläkkeelle, saattaa aika käydä pitkäksi kotona pyöriessä.

Toki, myönnän, järkevää tekemistä löytää ilman ansiotyötäkin. Itsellänikin on ollut aamuja, jolloin olisin mieluummin jäänyt kotiin ottamaan tuntumaa harrastajateatterirooliin kuin raahustanut tylsäksi arvioimalleni juttukeikalle, mutta ainakin vielä tämä Karjalan Heilin tekeminen antaa enemmän kuin ottaa.

Toisaalta Helsingin Sanomien jutussa oli hassua nuo ikäarviot. Että kuusikymppiset tuntevat itsensä nelikymppisiksi. En minä ainakaan. Polvien nivelrikot ja näön heikkeneminen toisesta silmästä kertovat, että kilometrejä on takana ja osat kuluvat, mutta sillähän ei ole mitään tekemistä henkisen toimintakyvyn kanssa. Ikä on muutakin kuin numero, ja taantuminen alkaa, jos numeroa alkaa tuijottaa liikaa.

Joillekin sopii eläkkeen tuoma vapaus oman ja ympäristön hyvinvoinnista huolehtimiseen, joillekin toisille ansiotyö. Itsestäänselvyyksiä ei ole.

Tuosta taas, itsestäänselvyyksien olemattomuudesta, tuli mieleen muutaman viikon takainen joulukuusikauppani.

Lapsuudessa opin rakastamaan isoa joulukuusta. Niinpä nytkin valitsin sen kokoluokan puun, että myyjä varmisti, että olohuoneeni on varmasti riittävän iso. Sitten tuli se yllättävä kysymys:

– Ovatko lapsenlapset tulossa kylään?

Mistä myyjä oletti, että ostajalla on lapsenlapsia tai edes lapsia? Eikö aikuinen mies saa ostaa isoa joulukuusta ihan vain itsensä iloksi?