Supervoimista suurin

Univajeeseen tottuu, eikä ihminen enää edes tajua, miltä tuntuu, kun aivot oikeasti ovat levänneet.

Onneksi unesta puhutaan nykyään niin paljon. Vielä 2000-luvun taitteessa juuri missään ei korostettu nukkumisen merkitystä. Pikemminkin ajan henki oli se, että laiskat ne lepäilee ja oman elämänsä sankarit puskevat 5 tunnin yöunilla, valvovat yömyöhään ja nousevat aamuviideltä.

Tuohon aikaan, parikymppisenä nuorena, sain ajettua itseni sellaiseen unettomuuskierteeseen, että vaurioiden korjaamiseen on mennyt puoli-ihmisikää.

Nuorena unettomuus tuntui jopa huvittavalta; välillä mietin, että ehkäpä minä en vain enää tarvitse unta tai ainakaan kovin paljon. Tämä harha tosin haihtui viimeistään siinä vaiheessa, kun toisen silmän näkö alkoi heiketä verkkokalvon kuivumisen vuoksi. ” Vaikka sinä luulisit, ettet tarvitse unta, silmäsi tarvitsevat” vastasi iäkäs silmälääkäri verrattain napakasti.

Sittemmin olen ymmärtänyt, että vielä enemmän kuin silmät ja muu keho unta tarvitsevat armaat aivoni.

Uni on parasta lääkettä, kun muisti takkuaa tai mieliala ja ruokahalu heittelevät. Nukkuminen on aivojen putsausaikaa. Silloin päämme sisällä tapahtuu lähes kaikki uuden oppiminen, asioiden jäsentely, yhdistely ja tallentaminen. Jo vanha kansa tiesi sanoa, että aamu on iltaa viisaampi; nukkuvan ihmisen aivot ratkovat ongelmia ja keksivät ratkaisuja, jotka aamulla tai päivällä pulpahtavat mieleen.

On suorastaan kornia, että kaikista asioista riskeeraamme ja uhraamme juuri unen. Hyvin levänneen ihmisen tunnesäätely toimii aivan eri tavalla kuin väsyneen. Jokainen vanhempi huomaa, kun lapsi lähestyy yliväsymystilaa; siinä ei auta teletapit tai tikkarit, vaan pienokainen on vain syytä saada untenmaille mahdollisimman nopeasti.

Omaa väsymystään vanhemmat sen sijaan eivät useinkaan tunnista – tai ainakaan näytä välittävän siitä. Miten syvällä meillä on ajatus ”omasta ajasta”, joka tapahtuu iltaisin, kun lapset on saatu unille. Moni äiti ja isä tuijottaa zombiena ruutua, vaikka oikeasti parasta, mitä itselle voisi antaa, olisi aikainen nukkumaanmeno ja kunnon yöunet.

Me ihmiset tuhoamme yöuniamme milloin milläkin verukkeella. Toiset tarvitsevat jokailtaiset oluensa ja viininsä, toiset täpötäyden kalenterin tai liian rankat treenit. Moni ei malta mennä nukkumaan laitteiden tuijotukselta.

Hyvät yöunet tehdään päivällä tai oikeastaan päivien jonossa, niissä valinnoissa joita kukin itse tekee.

Lopuksi vielä lohdun sana: lähes jokainen huono nukkuja voi oppia ainakin kohtuulliseksi nukkujaksi. Keinot löytää, kun vain tahtoo.

Levollista ja hyvin nukuttua uutta vuotta jokaiselle!