Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Juni Sinkkonen

Rauhaa ja rakkautta?

Näin vuoden viimeisten viikkojen aikana on vaikea olla kirjoittamatta tulevista juhlapyhistä ja niiden merkityksestä. Olen viettänyt omaehtoista kaverijoulua jo ainakin viitenä peräkkäisenä vuotena. Tämä ratkaisu on syntynyt halusta toteuttaa omia arvojani myös joulun kaltaisen juhlan aikaan, jolloin ihmiset tyypillisesti menevät sukuloimaan ja saattavat tehdä kompromisseja vaikkapa siinä, miten hyvä heillä on psyykkisesti olla.

Liian usein kuulee tarinoita siitä, että joulunvietto perheen ja sukulaisten kanssa on jollain tavalla kuormittavaa. Joulusiivoukset, lahjojen hankinta ja ruoanlaitto saattavat jäädä pääasiassa yhden tai muutaman ihmisen harteille, mikä tuottaa epäreiluuden tunnetta.

Joskus joulu on hirveää suorittamista, ja stressin vaikutus häilyy juhlan taustalla. Toisinaan ihmisten väliset kyräilyt, huono kommunikaatiokulttuuri tai jonkun erilaisiin elämänvalintoihin kohdistuva paheksunta myrkyttävät ilmapiiriä. Juhla onkin kidutusta yhteisen rentoutumisen ja ilonpidon sijaan.

Näistä dynamiikoista huolimatta monet alistuvat viettämään joulun samoin kuin vuosia on tehty. Tottumuksen lisäksi velvollisuudentunto ja syyllistetyksi tuleminen ajavat ihmisiä pahoinvointia huokuvien perhejoulujen piiriin.

Omalla kohdallani kaverijoulun valitseminen kumpuaa pitkälti väkivallattomuuden periaatteesta, jota haluan toteuttaa mahdollisimman laajasti elämässäni.

En osallistu joulunviettoon, jossa ruokapöydän ”kunkkuna” on koko elämänsä ajan kammottavissa olosuhteissa eläneen, maailmaa syvästi kokeneen yksilön ruumiinpala.

Minulle joulu on rauhan ja rakkauden juhla. Sen ytimeen kuuluu lepäämisestä ja herkullisesta vegaaniruoasta nauttiminen rakkaiden, turvallisten ihmisten kanssa sekä myötätunto. Kaiken kaikkiaan muun luonnon ja kanssaeläintemme kunnioittaminen on minulle joulun ydinsanomaa. Jos ihmiset ansaitsevat rauhaa, miksei muukin luonto?

En myöskään nykyään osta tavaralahjoja, vaan lahjoitan rahaa läheisteni puolesta esimerkiksi Luonnonperintösäätiölle, Amnestylle, Suomen luonnonsuojeluliitolle ja Animalialle. Lisäksi ajattelen, että pelkkä läsnäolo on jo itsessään yksi suurimmista lahjoista yhteiskunnassa, jossa kiirettä, suorittamista ja tehokkuutta ihannoidaan sairastuttavuuteen saakka.

Olen ollut todella tyytyväinen tekemiini muutoksiin joulunvieton suhteen. Haluankin muistuttaa, että jos jokin asia on ollut tapana vuosia, se ei tarkoita, ettei kyseistä tapaa voisi ja kannattaisi välillä päivittää. Kannustan kaikkia menemään kohti omanlaistaan joulua ja ulottamaan oman arvomaailmansa vahvemmin myös muihin juhlapyhiin. Jos sinulle tärkeät ihmiset oikeasti välittävät sinusta, he haluavat ymmärtää valintojasi, joilla pyrit kohti omaa hyvinvointiasi ja sinulle tärkeitä asioita.

Omaehtoista ja rakkaudellista joulua kaikille!

Kommentoi

Hae Heilistä