Joulunaluskolari

Tuolloin Sokoksen parkkiin ostoksilta tultuani löysin paperilapun auton tuulilasin alla, ja siinä yhteystiedot ja pahoittelut, etä autoani oli rutattu. Vasta silloin huomasin etukulman menneen kasaan. Puhelimitse asia hoidettiin ja vaurio korjattiin ja kustannukset maksettiin vastapuolen vakuutuksesta. Oli siinä rehellinen mies. Moni olisi vähin äänin poistunut paikalta.

No, tässä välissä ajoin yhden auton Liperin Piitsamonsalmessa jäihin niin, että vain auton katto jäi näkyviin, mutta ei siitä sen enempää.

Mutta tähän vuoden takaiseen. Olin käymässä Siilaisen terveysasemalla viemässä pientä joulumuistamista henkilölle, joka oli tehnyt aiemmin lähtemättömän vaikutuksen. Palasin parkkipaikalle, istuin autoon ja kiinnitin turvavyön. Käynnistin auton. Pakki päälle ja juuri kun sain auton liikkeelle, pamahti. Pang! Auto tärähti, painoin jarrua ja väänsin vaihteen vapaalle.

Yhtä aikaa nousimme autoistamme; Rouva omastaan ja minä omastani. Kumpikin olimme peruuttaneet yhtä aikaa eikä kumpikaan ollut huomannut toisen auton liikkeelle lähtöä. Jotenkin autot olivat olleet toisiinsa nähden ”kuolleessa kulmassa”.

Siinä sitten tutkailimme vaurioita. Vastapuolen auton vetokoukku oli iskeytynyt autoni oikeaan takakulmaan ja muovinen puskuri oli säpäleinä. Toiselle autolle ei ollut tullut minkäänlaista vauriota. Hain autosta kynän ja paperia yhteystietojen vaihtamiseksi, mutta hyisen kylmässä pakkastuulessa kuivamustekynä ei suostunut toimimaan.

Niinpä päädyimme nykyaikaisempaan kirjaamistapaan. Otimme kännykkäkameroillamme valokuvat toistemme autoista ja vaihdoimme puhelinnumeroita.

Kumpikin olimme sitä mieltä, että syy kolariin oli meissä molemmissa. Lupasin ottavani yhteyttä ja ehdotin, että mahdolliset kustannukset maksaisimme puoliksi. Niin suusanallisesti sovittiin.

Kotimatkalla pistäydyin merkkikorjaamolla, jossa ammattilaiset arvioivat vaurion. Puskurin korjaaminen nähtiin siellä käytännössä mahdottomaksi vaihtoehdoksi, ja uuden puskurin vaihtokustannukset asennuksineen liikkuivat arvioiden mukaan parin tuhannen euron tietämissä. Siispä yhteydenotto vakuutusyhtiöön, mistä selvisi, että omavastuuosuus ja vaikutus bonuksiin oli yhteensä likimain 250 euroa.

Kustannusten selvittyä soitin rouvalle ja ehdotin, että ”puolet” sovituista kustannuksista olisi sata euroa. Ilmoitin pankkiyhteystietoni ja jäin odottelemaan maksusuoritusta, vaan kyllähän siinä niin kävi, että omalle kontolle kustannukset kokonaisuudessaan jäivät. No nämä nyt ovat niitä pieniä harmin paikkoja elämän suurten asioiden rinnalla, eikä niitä kannattaisi murehtia, vaikka joskus mielen päälle nousevatkin.

Vaikka jouluun on vielä parisen viikkoa, toivotan jo näin varhaisessa vaiheessa kaikille tutuille ja tuntemattomille hyvää joulua ja uutta vuotta!