Joulumuistoja

Yleensä jouluaaton illallisen jälkeen asetuimme jouluohjelmien pariin, ja talo hiljeni hetkeksi. Usein siitä kului tovi, niin isäni pohti ääneen, olisikohan se pukki jo käynyt. Riensimme silloin kilpaa etuovelle tarkistamaan, josko siellä olisi meille jotakin. Ja voi vietävä sitä riemua, kun siellä oli kuin olikin lahjasäkit odottamassa. Jalanjälkiäkään ei lumesta löytynyt, sillä pukki oli heittänyt lahjasäkin niin taitavasti kierteellä kotimme rappusille, isäni kertoman mukaan siis. Täytyy sanoa, että pukilta oikein kelpo suoritus.

Aaton lähestyessä lapsen mielikuvitus harhaili mystisessä pukissa ja tontuissa tuon tuosta. Pimeällä jokainen varjo tai jalanjälki oli varmasti tontun. Aaton lähestyessä kylän raitilla saattoi yllättäen nähdä pukin tai jopa kaksi pyyhältävän ohi autollaan. En tiedä, oliko se vain lapsen vilkasta mielikuvitusta vai oliko niitä useampi. Voi myös olla, että pukki oli vain niin harvinaisen nopea liikkeissään.

Arvoitukseksi on myös jäänyt kerta, kun ala-asteikäisenä koulun ruokalassa lasten kesken kiersi huhu: se, joka saa joulupuurosta mantelin, joutuu laulamaan ruokalan keittäjille. Lusikkaa pyöriteltiin puurossa kauhunsekaisin tuntein ja toisten lautasia kiivaasti tuijotellen. En tiedä, saiko joku mantelin ja raikuiko laulu sen jälkeen keittiössä. Uskoisin kuitenkin, että manteli syötiin silloin hiljaa hiiskumatta kenellekään.

Lapsuuteni kodissa oli aina paljon koristeita. Valoja, ikkunatarroja, pieniä tonttuja ja kynttilöitä. Huoneessamme oli myös pieni muovinen pöytäkuusi, jonka oksastossa vilkkui kirkkaat värivalot. Kuusta koristivat myös pienen pienet liimatut lahjapaketit. Vuosien saatossa ne kuitenkin katosivat, sillä jokainen perheen lapsi toteutti kasvaessaan saman mielihalun ja repi pieniä koristepaketteja auki; vaahtomuovia, totesimme vuorollamme.

Olin siitä onnekas, että lapsuuteni joulut olivat kaikin puolin hyviä. Muistan piparien leivonnan, aattoaamun seesteisen tunnelman ja hautausmaan kynttilämeren. Vahvimpana mieleeni ovat jääneet yhteiset hetket perheen kanssa.

Saamiani lahjoja en oikein edes tarkalleen muista. Voisi siis kai todeta, että myös lapsuuden joulumuistot rakentuvat monesti toisenlaisten asioiden ympärille. Usein myös niissä merkitsevät hassut sattumukset, joulun taianomainen tunnelma, pienet arkiset hetket ja yhdessä vietetty aika.