Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Arttu Käyhkö

Kriisi-reggae soikoon!

Liekö koskaan sote-alalla kärsitty yhtä kovasta kivusta ja särystä kuin marraskuussa, kun tietojärjestelmä Apotin koulutustilaisuus täräytettiin alkuun Apotti-reggaella.

Apotti-projektihan ei ole mennyt ihan näytteenottoputkeen, ja esimerkiksi Hesari teki järjestelmän vaiheista taannoin kattavan selvityksen otsikolla: “Näin Apotista tuli hengenvaarallinen epäonnistuminen”. Toisaalta, mitä jengi nyt alun perinkään odotti saavansa jollain 800 miljoonalla.

Niinpä tukihenkilöiden koulutustilaisuuden, johon iso osa osallistujista tuli valmiiksi tatti otsassa, aloittaminen hassunhauskalla reggaella ei välttämättä ollut hyvä idea.

Jos joltain on mennyt tuore SoteTop10-lista sivu korvan, ohessa pieni maistiainen kyseisestä kappaleesta:

“Jou! Mun hoitsu sano et se hoitaa nykyään vaan tota läppärii.

Mut kyl se hyvin hoitaa tätä räppärii.

Se on legendaarinen, se on myyttinen.

Stydi tyyppi!”

Vaikka Apotin organisaatiopelimannit näyttelivät tuohtunutta reggaen saamasta negatiivisesta palautteesta, uskon homman sujuneen täysin käsikirjoitukseen mukaan. Reggae toimi kuten tsekkiläinen linimenttivoide kiekkourani aikaan; sitä kun hieraisi nivusiin, kirvely ja polte oli sitä luokkaa, että alkuperäinen kipu unohtui satavarmasti.

Ei ollut mitenkään harvinaista, että vasen pakki heitti ulvoen varusteet pois ja juoksi suihkuun kesken matsin. Eräs koppikollega ehdottikin joskus, että seura säästäisi selvää rahaa luopumalla linimentistä ja hommaamalla tilalle pyykkipoikia. Sellaisen kun laittaa nipistämään, en nyt sano mitä mutta just sitä, eipä haittaa enää murtunut sormi tai muljahtanut nilkka.

Juuri näin kävi Apotin kanssa. Seuraavina päivinä kukaan ei puhunut, miten paska itse järjestelmä on, vaan kaikki tarmo meni reggaen haukkumiseen. Tästä johtaen jokaisella yrityksellä pitäisi olla kriisiviestinnän työkalupakissa oma Apotti-reggaensa!

Kun kakka sitten joskus iskee tuulettimeen vaikkapa muutosneuvottelujen muodossa, eikun keskusradion nupit kaakkoon! Sen jälkeen mahdollinen kengänkuva ahterissa ei tunnu ollenkaan niin pahalta ajatukselta.

Koska Heili on täyden palvelun kaupunkimedia, ohessa lyriikkapohja, jolla saa lanteet heilumaan jäykinkin organisaatio:

Hei kai sä tajuut, tää meidän firma on ihan huikee.

Kun aamulla konttorille tuut, salee on ilmees muikee.

On meil timanttiset pomot ja duunariakin kuullaan.

Automaatista saa kahvii, sitä ilmaiseksi luullaan.

Joustavii ollaan, käy meille hybridi ja etä.

Mut tunnit kirjaa ja minuutit myös, valvova silmä ei kotonakaan petä.

Jou! Kun pelisäännöt on yhteiset, hommat etenee.

Vaan someen jos vuotaa biisi tää, päitä putoilee.

Vapaasti lainaten kriisi-reggae soikoon!

Kommentoi

Hae Heilistä