Suhteiden ekosysteemit

Ihminen, johon rakastuin, ajatteli, että pitäisi olla säästeliäs rakastamista osoittavissa eleissään. Hän ajatteli, että ”rakastan sinua” pitäisi sanoa vain harvoin ja varata romanttisille kumppaneille. Hän oli vakuuttunut siitä, että seurustelukumppanuus on aina jonkinlaisen ihmissuhdehierarkian huipulla ja sille täytyy omistaa valtaosa suhteisiin liittyvistä aika- ja tunneresursseista.

Hän oli aina jotenkin hämmentynyt, ehkä pelokaskin, kun puhuin ”rakkaistani” viitatessani ystäviini tai kun sanoin, että rakastan heitä paljon. Ikään kuin väkevä kiintymykseni ketään muuta kuin romanttista kumppania kohtaan olisi ollut uhka tai ilmiö jostain vieraalta planeetalta. Suurin eromme on se, että hän haluaa rakastaa yhtä ihmistä mahdollisimman paljon, rajata kiintymyksensä tähän, ja minä haluan vain rakastaa mahdollisimman paljon.

Jotkut ihmiset kahlitsevat itsensä emotionaalisen niukkuuden maailmaan. Miksi kiintymyksen ajatellaan olevan rajallinen resurssi? Aika on rajallista kyllä, mutta tunne-energia ei. Olen huomannut kiitollisuuteni kaikista läheisistäni vain kasvaneen vuosien aikana ja samalla rakkauteni heitä sekä elämää kohtaan on vahvistunut. Saatan syvästi välittää jostakusta jota en tapaa kuin muutaman kerran vuodessa. Etäisyys tai aika ei estä minua näkemästä tuon ihmisen ihmeellisyyttä, hänen ainutkertaisuuttaan ja arvostamaan sitä, että olemme kohdanneet ja tutustuneet. Minusta se on eräs rakkauden sävy.

Ajattelen myös, että kumppanuutta on monenlaista. Romanttinen rakkaus ei ole ainoa kumppanuuden muoto. Mielestäni kumppanuutta – tarkoittaen muun muassa sitoutumista, syvää vastavuoroista välittämistä ja luottamusta – voi jakaa myös vaikkapa ystävien kanssa. Monet laskevat myös lemmikit kumppaneikseen.

Jos minun tarvitsisi mitata ihmissuhteideni laatua jollain tavalla, tekisin sen pohtimalla, kuinka monelle voin vilpittömästi, ilman pelkoa tai noloutta, sanoa kasvotusten ”olet rakas”. Ajattelen, että ihmissuhdeverkoston kohdalla pätee sama kuin ekosysteemeissä: mitä monimuotoisempi ja runsaampi, sitä enemmän se tukee hyvinvointia ja auttaa palautumaan kriiseistä.

Pidetään huolta suhteidemme ekosysteemeistä, annetaan niiden laajentua, syventyä sekä ottaa uusia kauniita muotoja, joita emme ehkä aiemmin ajatelleet ikinä kohtaavamme. Tämä elämä on liian ainutkertainen ja ihmeellinen tuhlattavaksi muuhun.