Intohimoa ja ylpeyttä

Tekemisen perustana olevat paikalliset arvot ja ennen kaikkea historia tulivat jokaisella yritysvierailulla vahvasti esille. Tai tiivistetään tunne vieläkin tiukemmin: Kyllä ne olivat ylpeys ja intohimo omaan tekemiseen, jotka puheenvuoroissa paistoivat. Eräänkin tilavierailun jälkeen istuimme bussissa ajatuksiin hiljentyneinä, kunnes polvijärveläinen luomulihan tuottaja Juha tiivisti yhteisen tunteen kollektiiviseksi sanoitukseksi: Kyllä meillä suomalaisilla on vielä opittavaa siinä, kuinka meidänkin pitäisi osata tuntea ylpeyttä omasta tekemisestämme. Näinhän se on.

Samaa todistivat myös Riikka ja Jyrki Sukula viinitilallaan. Kuulimme molempien suusta topakan luennon siitä, kuinka Suomessa on puhdas luonto, vesi ja valoisan kasvukauden tuottamat maailman aromikkaimmat marjat, sienet ja vihannekset.

Vaikka peltomme ja metsämme tuottavat timanttia, niin kaksi helmasyntiä meillä edelleen on: Kuinka pääsisimme eroon raaka-aineen myynnistä ja oppisimme tuottamaan lisäarvoa jatkojalostamalla paikalliset raaka-aineet kysytyiksi tuotteiksi kaupallisille markkinoille? Italiassa tämä oli hieman helpompaa, kun maassa on nautittu perinteisillä tavoilla tuotetuista juustoista, salamista, kinkuista ja viinistä jo satoja ja tuhansia vuosia.

Ilman tuota pitkää historiaa läpi lyöminen markkinoilla vaatii pitkäjänteistä työtä ja intohimoa omaan tekemiseen. Mutta sitä uskoa kannattaa olla! Niin vain vuonna 1989 perustetun Hermannin Viinitilan pitkäjänteisen työn hedelmänä on Saksan joulutoreilla ostettavissa pohjoiskarjalaista glögiä.

Toinen helmasynti on paikallisen, ylipäätänsä suomalaisen ruoantuotannon todellinen arvostus. Aiheeseen otti railakkaasti kantaa myös kauppaneuvos Kyösti Kakkonen (IS 17.10.2022). Kakkonen tuuletti haastattelussaan, että inflaation laukatessa ja ostoskorien kallistuessa vaurastuja ei ole suinkaan suomalainen alkutuottaja tai kuljetusalan yrittäjä. Ja kuluttaja maksaa, aina vain enemmän.

Pohjois-Karjalassakin on liian moni alkutuottaja laittanut latonsa säppiin pysyvästi kannattamattomana työnä. Maailman ollessa näin sekaisin kuin se tällä hetkellä on, tulisi isommankin huolen asiasta vihdoinkin herätä. Jos huoltovarmuudesta ja kannattavasta elintarviketuotannosta ei pidetä huolta, voi hätä joskus olla isompikin kuin arvataankaan.

Kauppatoria pyörittävän Virran toiminnanjohtajana toivoisin näkeväni torilla entistä enemmän suoraa tilamyyntiä, tuottajalta kuluttajalle. Joensuun perinteisillä markkinoilla soisi myyntipaikkojen pullistelevan paikallisia tuotteita ja jatkojalosteita ja toki myös herkullisia oman maakunnan vihanneksia ja juureksia.

Kuluttajanakin on hyvä mieli maksaa rehti hinta arvokkaasta työstä suoraan yrittäjälle. Virta järjestää Marrasmarkkinat 11.–12.11. Kekrifestivaalein höystettynä. Toivottavasti yrittäjät ja kuluttajat löytävät tuolloin toisensa.