Ehkä joskus eroon pikamuodista

Vastapainoksi vien puhki kulutetut vaatteet tekstiilikierrätykseen, myyn käyttökelpoisia vaatteita kirpputoreilla ja lahjoitan niitä vaatekeräyksiin, sekä ostan vaatteita, jotka on valmistettu edes osittain kierrätysmateriaaleista. Tällaisilla teoilla pikamuotimerkitkin mainostavat itseään ja tällaisia asioita ne luettelevat vastuullisuudesta kertovissa alavalikoissaan, mutta kaikki edellä mainittu tuntuu lopulta lähinnä julkisuuskuvan kiillottamiselta.

Koko muotiteollisuudessa ahdistaa se, että hinta ei takaa laatua, minkä voi todeta kokemuksen syvällä rintaäänellä. Siksi voi tuntua helpommalta ostaa ruotsalaisen muotijätin edullinen neule kuin kalliimpi vastaava joltakin toiselta brändiltä, sillä kumpikin paita kauhtuu joka tapauksessa. Kuluttaja saa tehdä kovasti töitä selvittääkseen, mikä tuote on tehty aidosti eettisesti ja ekologisesti ja on samaan aikaan kestävä.

Kuluttajalla on kaikesta huolimatta vastuu omasta kuluttamisestaan, tietenkin. Jo kauan on kuitenkin tuntunut siltä, että koko muotiteollisuudelle ja sille tavalle, jolla pikamuotia markkinoidaan kuluttajille, on tehtävä jotakin, koska ei vastuu voi olla vain kuluttajilla.

Olemme tulleet kauas siitä, kun postilaatikkoon tuli kahdesti vuodessa paksu kuvasto, jossa esiteltiin kevään ja kesän tai syksyn ja talven uudet vaatemallistot. Nykyisin uutta muotia tulee eri brändien verkkokauppoihin jopa päivittäin, sillä se saa kävijän palaamaan verkkokauppaan aina uudestaan.

Koska verkosta ostaminen on yhä helpompaa ja koska sitä voi tehdä mobiilialustoilla käytännössä ihan missä tahansa, pätevät muodin markkinoimiseen verkossa ja sosiaalisessa mediassa samat konstit kuin somessa muutenkin: aivomme koukuttuvat mielihyväpiikkeihin, joita some niissä eri tavoin aiheuttaa, ja kierre on valmis.

Viime viikolla saimme erinomaisia uutisia: EU valmistelee valtavaa tekstiilistrategiaa, jonka tavoitteena on, että tulevaisuudessa kaikki EU:ssa myytävät tekstiilituotteet ovat kestäviä, korjattavissa ja kierrätettävissä, valmistettu pitkälti kierrätetyistä kuiduista ja tuotettu sosiaalisia oikeuksia ja ympäristöä kunnioittaen.

EU-komissio haluaa myös, että kuluttajat hyötyvät pidempään laadukkaista ja kohtuuhintaisista tekstiileistä, ja että pikamuoti ei olisi enää muotia.

Strategia olisi tarkoitus ottaa käyttöön vuosien 2025–2026 aikana. Jos strategia toteutuu, se tarkoittaisi kuluttajille esimerkiksi enemmän tietoa tekstiilien kestävyydestä, mikä saa aikaan helpotuksen huokauksen ainakin omalla kohdallani.

Mielestäni on selvää, että mikäli tahdomme tehdä muodin kuluttamisesta eettisempää ja ekologisempaa, on muutoksen koskettava koko laajaa toimialaa ja sen rakenteita. Silloin muutos alkaa näkyä vähitellen myös kuluttajien käyttäytymisessä.