Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Tehtäväänsä kasvaneet

Historianopettajani Lasse Åberg totesi joskus 1970-luvulla Iisalmen lukiossa, että Suomella on ollut aina hyvä herraonni: olemme saaneet joka kerta sellaisen presidentin, jota juuri siinä historiallisessa vaiheessa olemme tarvinneet.

Jotenkin tuo pomppasi mieleen, kun näin Facebook-päivityksen, jossa kehuttiin Chares III:n pitämää puhetta kuninkaan puheeksi, mikä toi mieleen elokuvan Kuninkaan puhe, jossa Colin Firth esitti miestä, joka veljensä luopumisen jälkeen joutui ottamaan vastaan kruunun nimellä Yrjö VI.

Taisi tehdä Charlesille hyvää, että joutui odottamaan omaa vuoroaan, arveli Facebook-päivittäjä.

Charlesista poiketen Yrjö VI:n ei tarvinnut odottaa, vaan hän päinvastoin joutui yllättäen hommaan, jossa odottivatkin kovat haasteet, kun toinen maailmansota syttyi. Kuten elokuvan nähneet muistavat, änkyttävällä kuninkaalla oli vaikeuksia yltää semmoiselle puhetaidolliselle tasolle, joka olisi valanut uskoa kansakuntaan, joka joutui taistelemaan demokratiansa puolesta.

Yrjö VI kuitenkin kasvoi tehtäväänsä, kuten näyttää kasvaneen Charles III:kin. Tuo taas tuo mieleen Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin, johon kaikki eivät uskoneet, kun Venäjä aloitti hyökkäyksensä. Tiedämme kaikki, miten kävi: Zelenskyi jäi Kiovaan ja alkoi vihreässä paidassaan pitää päivittäisiä videopuheitaan tavalla, joka sai Vladimir Putinin vaikuttamaan juuri siltä, miltä näytösoikeudenkäyntiin raahattu Aleksei Nalalny sanoi hänen vaikuttavan: bunkkerissaan piileskelevältä ukolta.

Zelenskyi on sodan aikana hyödyntänyt viranhoidossaan täysillä omaa aiempaa ammattiosaamistaan, ja se houkuttelee vetämään Lasse Åbergin 1970-luvulla analysoimasta Suomen poliittisesta historiasta suoran linjan 2020-luvun Ukrainaan. Silläkin maalla oli hyvä herraonni, kun ukrainalaiset sattuivat valitsemaan ex-näyttelijän presidentikseen ajanjaksolle, jolloin draaman tajua tarvitaan niin oman kansan hengennostattamisessa kuin ulkomaisen tuen hankkimisessakin.

Toisaalta tekee mieli pitää kiinni ajatuksesta, että ihmiset kasvavat tehtävissään – kuten vaikkapa nykyinen pääministerimme Sanna Marin, jonka vetovuorolle osui harvinaisen paljon tosi isoja haasteita. Hyvin on pääministeri hoitanut tehtävän, johon historia hänet heitti.

Ehkä se kertoo siitäkin, että kaikesta huolimatta poliittinen järjestelmämme on sen verran terve, että huipulle – pääministeri- ja presidenttitasolle – seuloutuu yhä ihmisiä, joilla on eväitä kasvaa tehtävänsä mukana.

Kommentoi

Hae Heilistä