Mitä meistä jälkeen jää

Siisteyteen on niin helppo tottua. Suomessa on lähtökohtainen oletus, että kaduilla, kaupoissa, kirjastoissa, kuntosaleilla ja työpaikoilla on siistiä. Jos jossain ei ole, osaamme kyllä kauhistella sitä ääneen, mutta harva pystyy asialle muuta tekemään.

Tämä siisteys ei millään tavalla ole omaa ansiotamme. Toki jotkut meistä kantavat roskansa roskiin, pistävät syödyn purukumin nenäliinaan ja taskuun, kierrättävät pullonsa ja tölkkinsä. Mutta ihan todella moni ei tee mitään näistä.

Maanteiden tienvarsilta paljastuu todellinen luontomme. Siellä ovat pikaruokien kääreet, nuuskapurkit, tupakka-askit ja -tumpit, banaaninkuoret, kolmioleipien paketit ja tyhjät lonkerotölkit pitkin maita ja mantuja.

Samoin viikonlopun varhaisaamuna pääsee ihastelemaan siistien suomalaisten syvintä olemusta ihan kaupunkikeskustan ytimessä. Muutamassa tunnissa kadut on saatu siihen kuntoon, että jolleivät puhtaanapidon ammattilaiset olisi paikalle ehtineet, olisimme maanantaiaamuna ihmeissämme: mitä täällä on tapahtunut!

Jos haluaa Joensuun keskustassa tehdä pienen aistimatkan New Yorkin metrotunnelin vessakäytävän tunnelmiin, kannattaa poiketa puoliksi tyhjentyneen kauppakeskuksen rappukäytävässä, josta kuljetaan parkkihalliin.

Nuo rappukäytävät ovat hiljaisessa kauppakeskuksessa selvästikin jääneet siivoustoimien ja vartioinnin ulkopuolelle, ja ihmisten karmea käytös on päässyt kukkaansa. Seinät on spreijattu täyteen ties mitä ITE-taidetta, roskat, nuuskat ja tupakantumpit pyörivät rapuissa, seinillä näkyy virtsanroiskeita ja onpa joku neropatti keksinyt ulostaa pitkin lasi-ikkunaa.

Samanlaiseen yökötykseen voi törmätä myös vaikkapa Suvantosillan hissin rappukäytävässä.

Kuljen nykyään näitä porraskäytäviä pitkin toisinaan ihan vain muistaakseni, ettei koskaan pidä odottaa liikaa ihmisiltä.

Tältä kaikki näyttäisi, jos meillä ei olisi siivoajia.

Olen aika varma, ettei juuri kukaan seinille kuseskelija sohota virtsaa omille seinilleen. Tai nakkaile kastikemössöön haudattuja makkaraperunan jämiä oman olohuoneensa nurkkaan. Jostain syystä julkinen tila aiheuttaa ihmisissä synkän välinpitämättömyyden.

Veroilla kerättyjä euroja luovutamme jokainen yhteiseen pottiin koko ajan, mutta silti yhteisten rahojen käyttö ei kiinnosta sen vertaa, että yrittäisimme säästää lähiympäristön siivouskuluissa. Myös jokaisen yrityksen on saatava siivouskulut kerättyä pois asiakkailtaan.

Seuraavan kerran kun näet työpaikalla, koulussa, kadulla tai missä vain julkisella paikalla siivoojan, kiitä häntä – edes hiljaa mielessäsi – sillä ilman heitä meistä ei olisi enää pitkiin aikoihin näkynyt edes nenänpäätä sen kaiken saastan keskeltä, jota jälkeemme jätämme.