Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Juni Sinkkonen

Kestävää nautintoa, kiitos!

Viikonloppuna olin kuuntelemassa Savonlinnan luontoelokuvafestivaaleilla keskustelupaneelia maailmanpoliittisen tilanteen, ympäristökriisin ja energian yhteenkietoutuneisuudesta. Mukana paneelissa olivat kansanedustaja Emma Kari, Energiateollisuus ry:n Jukka Relander ja Greenpeacen ilmasto- ja energia-asiantuntija Kaisa Kosonen. Keskustelussa nousi esille tärkeä pointti mitä tulee kestävämmän maailmanmenon muovaamiseen: (yli)kulutustamme ohjaa olennaisesti se, miten miellämme hyvän elämän. Tarkoittaako hyvä elämä väistämättä runsasta energian ja luonnonvarojen käyttöä?

Keskustelu innoitti minua pohtimaan, mitä hyvä elämä ja siihen olennaisesti kytkeytyvä nautinto oikein ovat tässä maailmanajassa. Vastaansanomatontahan on, että eläiminä muiden joukossa ihmistä ajaa halu kokea myönteisiä tunteita ja nautintoa eri muodoissaan – oli niiden lähde sitten seksuaalinen, ruokaan liittyvä tai vaikkapa leikkisä yhdessä oleminen muiden kanssa.

Koska olemme luontaisesti suuntautuneita kohti mielihyvän hakemista, on minusta mielekästä pohtia myönteisten tunteiden lähteitä ja niiden vaikutusta ympäröivään maailmaan. Tällainen mietiskely on mielestäni tällä erilaisten kriisien kansoittamalla aikakaudella elävän ihmisen yksi keskeinen sivistyksen mittari.

Etenkin meillä länsimaissa asuvilla, maailman vauraimpiin kuuluvilla on nykyisin mielettömät mahdollisuudet hakea viihdykettä ja rakentaa hyväksi mieltämäämme elämää. Tämä tuo mukanaan vastuuta: rikkaiden maiden kansalaisten valintojen vaikutukset maailmaan ovat painavat.

Ylikulutuskulttuuri, jonka keskellä elämme, perustuu tyytymättömyyden tunteen ylläpitämiselle ja jatkuvalle, aina vain jonkin ”paremman” tavoittelulle. Tästä tyytymättömyyden kehästä ja jatkuvasta, kuvitteellisesti hienomman elämän takaa ajamisesta irtautuminen on jo itsessään palvelus omalle hyvinvoinnille. Se tarkoittaa ihmismielen notkeuden hyödyntämistä: voimme päättää nähdä aiemmin kurjaksi tai luopumiseksi mielletyt asiat, kuten kasvisruokaan vaihtamisen ja kotimaanmatkailuun siirtymisen, osana kestävän onnen ja hyvän elämän palettia.

Mistä asioista ja aktiviteeteista syntyy sellainen mielihyvä, joka ei kuluta yltiöpäisesti luonnonvaroja ja energiaa? Jäsensin oman top 3 -listan:

1. Ihmisten ja eläinystävien seura

2. Luonnossa oleskelu, kuten marjastaminen, lenkkeily tai ihan vain ihmettely

3. Taiteen tekeminen ja kokeminen

Luontoelokuvafestivaalin paneelissa tuli esille, kuinka paljon sillä on väliä, mitä media ja me itse viestimme nautiskeltavista asioista sekä hyvästä ja tavoiteltavasta elämästä. Se nimittäin kannustaa muita ihmisiä hakeutumaan samojen asioiden äärelle.

Mitä hyvä elämä tarkoittaa sinulle ja tarkoittaako tuo hyvä hyvää myös muille?

Kommentoi

Hae Heilistä