Kynäverryttelyä

Samalla tavalla kuin veistäessä, kirjoittaessa materiaalia on hankala taikoa tyhjästä. Yleisin vastaan tuleva vinkki on siis vain kirjoittaa, ihan mitä vain, vaikka silmät kiinni. Se saa ajatukset heräämään ja venyttelemään.

Syntyvästä sekasotkusta on tyhjää paperia todennäköisempää saada muotoiltua jotakin. Puutöiden tapaan on parempi vuolla pois ensin liian vähän kuin liian paljon.

Toinen keino on lähteä liikkeelle. Sitä Perell tarkoittaa sanalla bus, sillä bussilla pääsee pois tutusta ympäristöstä jonnekin muualle. Monet ammattikirjoittajat kertovat kirjoittavansa kävellessään, oli se sitten muistikirjaan tai puhelimeen.

Mieleeni on erityisesti jäänyt kirjailija Siri Kolun kertomus joillakin vuosien takaisilla kirjamessuilla, jolloin hän sanoi kirjoittavansa pääasiallisesti sanelemalla. Hän teki pitkiä lenkkejä metsissä ja saneli samalla nauhuriin tulevia juonenkäänteitä. Kanssakävelijöiden katseista huolimatta se oli hänelle ylivoimaisesti paras keino. Sitä varten kannatti hankkia itsekseen höpöttävän maine.

Kolmas tapa on pitää tauko. Unessa aivot käsittelevät päivän aikana tapahtunutta ja järjestelevät sitä uudelleen. Uni myös katkaisee stressin ja pakottaa katsomaan ruutua aamulla uudesta näkövinkkelistä. Perellin listassa bed onkin varattu unelle. Sama pätee muihinkin taukoihin. Hän viittaa listassaan kylpyyn, bath, esimerkkinä rennosta vapaa-ajasta.

Eräs taktiikka on ”pidä kynä liikkeessä” -harjoitus. Itse opin sen sanataiteilija Lealiisa Kivikarilta. Idea on pitkälti sama kuin Julia Cameronin aamusivuissa. Tavoitteena on saada muutama A4 täyteen tajunnanvirtaa, mieluiten käsin kirjoitettuna. Aikarajaksi voi ottaa vaikka 15 minuuttia, ja katsoa, miten pitkälle pääsee. Ainoa sääntö on, ettei kynä saa pysähtyä. Harjoitusta ennen voi tyhjentää aivot piirtämällä muutaman minuutin ajan yhtä pitkää viivaa.

Sanataiteesta opin myös sen, että varastaminen on sallittua. On täysin okei esimerkiksi jatkaa jonkun toisen ajatusta tai ottaa se muokattavaksi, kunhan siitä on avoin ja läpinäkyvä. Omanaan muiden ideoita ei kannata esittää, mutta ponnahduslautoina tai sampleinä omien taustalla ne toimivat hyvin.

Joskus ainoa keino paineen alla on tietysti vain runnoa paperille jotakin. Se voi loppujen lopuksi olla paras keino. Vähitellen aikuistuessa yhä enemmän tuntuu siltä, että niin tekevät kaikki. Yrittävät jotakin, joskus parhaansa, ja katsovat mihin se riittää. Yleensä se toimii ihan hyvin.