Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Arttu Käyhkö

Tarina nälkäisestä mursusta

Entisenä lehtimiehenä ja nykyisenä entisenä lehtihenkilönä hyvin tiedän, että kesällä uutiseksi kelpaa vähän kevyempikin aihe tyyliin: “Etanaetana näyttää sarvet”, “Näyttikö etanaetana sarvet?”, “Mitä asiantuntijamme sanoo tämänvuotisesta etanaetanan sarviennäytöstä?”, “Etanaetana paljastui huijariksi” ja niin päinpois.

Tänä kesänä ei ukrainalaisiin sotilaisiin ja siviileihin, venäläisiin maalaispoikiin ja välillisesti aina rantakyläläisiin pakettitalollisiin sattuneesta syystä ole ollut uutisaiheista pulaa, joten kevyetkin aiheet ovat olleet poikkeuksellisen raskaita. Niin kuin esimerkiksi 600-kiloisen mursun seikkailut.

Mursu löytyi Haminasta, mutta on spekuloitu, että eläimen määränpää olisi ollut Kotkan meripäivät, jossa vaappuva viiksekäs 600-kiloinen ei olisi juuri huomioita herättänyt.

Niin tai näin, kun tällaista tapahtuu, alkaa joukkotohkeilu.

Mursu ristittiin neljästi (Luffe, Sten, Stena ja Mauri), eläimen oletetusta uimaradasta piirreltiin karttoja, silminnäkijöiden ja asiantuntijoiden (nämä kaksi eivät aina ole sama asia toim.huom.) nenää kutiteltiin mikrofonilla joka niemessä ja notkelmassa, päiviteltiin hampaita ja somea, nimettiin drinkkejä, taiteiltiin meemejä ja tiedettiin ABC:n nurkkapöydässä kyseessä olevan venäläinen sukellusvene.

Sekä tietysti kirjoitettiin tusinoittain lehtijuttuja, joita kunniamainittakoon seuraavat otsikot: “Miksi ihastuimme Haminan mursuun, mutta syömme possupihviä surutta? Eläinfilosofi kertoo, mitä mursun kohtalosta voi oppia” / “Mitä kuollut mursu olisi kertonut meille ihmisille” / “Mursu edusti radikaalia lepoa ja suoraviivaisuutta - ihmisten mursupuhe on uuvuttavaa itsereflektiota” / “Olen tuijottanut mursuja silmästä silmään, ja nyt mietin, miksi ihmeessä emme antaneet eksyneelle yksilölle lajinmukaista kuolemaa”.

Moisesta syvällisyydestä olisi kateellinen Mariaanien haudasta löytynyt muovipussikin. Missä muuten voi opiskella eläinfilosofiksi?

Kuten jo tiedämme, tarinalla oli surullinen loppu ja mursu kuoli - ilmeisesti nälkään. Tätä suuresti ihmettelen. Jos painaa melkein tonnin ja on juuri uinut pitkin hampain satoja kilometrejä, unohdetaan kysyä, että onko sulla muuten sattumoisin nälkä?

Kun Mauri kaatoi kalastajan veneen ja pisti mattotelineen solmulle, ei vielä sittenkään juohtunut kenelläkään mieleen, että nyt taitaapi olla jollakulla nälkäkiukku. Oma vaimoni olisi käyttäytynyt vastaavassa tilanteessa täysin samalla tavalla, mikä on suurin syy, miksi en ole koskaan tohtinut hankkia venettä enkä mattotelinettä saati venettä mattotelineellä.

Välillisesti mursukin on siis Ukrainan sodan uhri. Ilman sotaa eläin olisi kenties tsempannut Saimaan kanavaa pitkin Karjalan notkuviin pitopöytiin ja kuollut onnellisena munavoita suupielissään sydän- ja verisuonitautiin 90 vuoden iässä.

Kommentoi

Hae Heilistä