Sähkökuntoilu

Ensin tuli sähköavusteinen polkupyörä, joka oli mainio keksintö työmatkansa pyöräileville ihmisille. Jos työpäivä oli vienyt ahkerasta uurtajasta kaikki mehut, niin kotiin saattoi polkea sähköavusteisesti. Ja kyllähän se kuntoillessakin on mukavaa, kun maisemat vaihtuu.

Mutta vielä paremmaksi pantiin. Keksittiin sähköpotkulauta, kateelliset sanovat, että pöhkösätkylauta. Itsekin olen pikkuisen kateellinen, kun iän karttuessa tasapaino on sillä tapaa huonontunut, etten uskalla kokeilla sen enempää potkulautaa kuin pyörääkään.

Lääkäri määräsi minulle liikuntaa. No, minä kiikkutuolilla yritän keinutella päivät pääksytysten. Nyt olen kuitenkin ruvennut miettimään, että pitäisi olla myös sähkökäyttöinen kiikkutuoli. Missähän sellainen keksintö viipyy? Omilla neroillani en pysty sellaista keksimään, sillä luonnontieteelliset taitoni ovat hylätyn ja naurettavan välimaastossa, heikot. Lisäksi tällä humanistisella koulutuksella kiikkutuolia pystyy vain keikuttelemaan, ei mitään uudistuksia keksimään.

On se kumma juttu. Tavallinen sähkötuoli on jo sadan vuoden ikäinen, mutta sähkökiikkutuolia ei vieläkään ole missään saatavilla. Voisi syy olla sekin, että monissa maissa myös tavan sähkötuoli kuuluu olevan kielletty. Sen vuoksi sähköistä kiikkutuolia ehkä ei edes yritetä keksiä.

Muutkin liikuntaa helpottavat sähkölaitteet olisivat tarpeellisia. Kouluaikoinani en juuri koskaan saanut osumaa pesäpalloon, enkä lentopalloa lentämään verkolle. Palloon lyönti sattui ranteeseen. Nykytekniikalla lentopallon lentämiseen auttaisi ranteeseen kiinnitettävä sähköinen sätkylauta. Pesäpallossa sätkylauta olisi paistinpannun kokoinen. Johan osuisi, ja johan myös lentäisi pallo verkon yli!

Mutta on minulla liikunnan helpottamiseksi muitakin ehdotuksia. Kuntoportaat ovat suurta muotia. Sähköiset kuntoportaat olisi kova sana. Portaitahan on jo sähköisinä tavarataloissa, mutta kun niissä kymmentäkään kertaa kuntoilee, niin vartija käskee pois.

Kun olin nuori, jääkiekkoa pelattiin taivasalla. Sitten alkoi tulla jäähalleja. Yleisurheilua oli harrastettu halleissa jo aikaisemmin. Itse odotan suunnistushalleja. Aikoinaan armeijan hommissa yösuunnistuksessa en koskaan onnistunut kiertämään koko reittiä eli käymään kaikilla rasteilla. Maaliin tullessa hävetti aina keksiä selityksiä: maha kuralla, lampusta loppui patteri, poltin paloi ja niin edelleen.

Eipä olisi tarvinnut hävetä, jos suunnistushalleja olisi ollut jo silloin. Ensi kesänähän niitä kuuluu alettavan rakentaa joka puolelle Suomea.

Kyllä tosin luomukuntoilustakin hyötyä on. Kävin kansakoulun seitsemän luokkaa pyöräillen kävellen ja hiihtäen. Koulumatka oli suuntaansa viisi kilometriä. Niinpä sitten varusmiehenäkin jaksoin juosta ja hiihtää. Jollakin lauantaimarssilla mentiin ensin kymmenen kilometrin päähän johdettuna ja takaisin omaan tahtiin. Kolme parasta sai lähteä heti lomalle.

Aina olin kolmen ensimmäisen joukossa!