Ahdasmielisyys opitaan aikuisilta

Oslossa tapahtui kesäkuussa ammuskelu, jonka motiivina oli poliisin arvion mukaan homofobinen viha. Heinäkuun alussa Helsingin keskuskirjasto Oodista poistettiin mielenosoittajia, jotka häiritsivät lapsille suunnattua, suomalaisen drag-artisti Gaylien 2000:n pitämää satuhetkeä.

Kaikelle löytyy vastustajia aina ja ikuisesti, siitä emme pääse mihinkään. Pridesta ja esimerkiksi sateenkaariliputuksesta jaksetaan purnata, mutta viimeistään viimeaikaiset tapahtumat ja etenkin niistä poikinut keskustelu ovat osoittaneet, että Pride-liikettä todellakin tarvitaan, emmekä ole edes lähellä tasa-arvoa.

Kommentit ”on todella sairasta, kun lapsia vedetään mukaan ja aivopestään” ja ”mekkoeinarin satutuntia on epäiltävä rikoksesta” ovat kenties sieltä kilteimmästä päästä, kun lukee Oodin mielenilmausta koskevien uutisten kommentteja.

Välillä tuntuu, että ihmiset unohtavat, millaista on olla lapsi. Lapsi lähtökohtaisesti suvaitsee kaikkea, ja suvaitsemattomuus opitaan aikuisilta. Ehkäpä naurettavin esimerkki tästä ovat taannoiset epäilyt siitä, että Teletapit-sarja levittää homopropagandaa, koska Tiivi-Taavi kantaa käsilaukkua.

Kun itse heräsin kyseistä sarjaa katsomaan viikonloppuisin joskus yli 20 vuotta sitten, mielsin ehkä etäisesti tietyt teletapit miehiksi ja naisiksi niiden ääninä toimineiden ääninäyttelijöiden perusteella. Käsilaukussa ei kuitenkaan mielestäni ollut mitään ihmeellistä – kukaan ei ollut toitottanut minulle, että punainen käsilaukku sopisi vain kahden x-kromosomin kantajille tai heteronormatiiviselta naiselta näyttäville. Ja jos olisikin, en olisi ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa. Ja hyvä niin.

STT:n kartoituksen mukaan lähes kaikki Suomen Pride-tapahtumien järjestäjät ovat kohdanneet häirintää ja ilkivaltaa, Pohjois-Karjalan Seta mukaan lukien. Joensuussa järjestettävästä tapahtumasta on esimerkiksi varastettu sateenkaarilippuja vuosittain. Sivumennen sanoen lehtienkin toimitukset ovat saaneet osansa Pride-tapahtumista uutisoidessaan.

Viime aikojen tapahtumat muun muassa Yhdysvalloissa ovat osoittaneet, että kaikesta aktivismista ja edistyksestä huolimatta asiat voivat myös taantua. Maailma on väärällään ihmisiä, jotka ajavat omaan ideologiaansa tai uskoonsa pohjaavia asioita polkien samalla muiden oikeuksia siksi, että he kokevat oman arvomaailmansa olevan ainoa oikea. Myös Oodin mielenosoitus vaikutti lähinnä siltä, että mielenosoittajat näkivät tilaisuutensa tulleen ja käyttivät huolta lapsista keppihevosena oman agendansa ajamiselle.

Herää perustavanlaatuinen kysymys: Miksi muiden seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli-identiteetti häiritsee toisia niin kovasti? Ketä kiinnostaa?

Jos toisten ja toisten lasten puolesta huolestujat keskittyisivät sivistämään itseään ja avartamaan omaa maailmankatsomustaan, olisi maailma meille kaikille paljon mukavampi paikka elää.