Anna lapsesi nakuilla
Kesäkuumalla itse kunkin voi tehdä mieli tuulettaa ilman rihman kiertämää. Pikkulapset ovat usein nakuilun eksperttejä. Mikä riemu on kirmata alasti nurmikolla tai läträtä peppu paljaana rannalla! On onni, että meidän kulttuurissamme tähän suhtaudutaan useimmiten sallien ja mukana nauraen. On terveen kehityksen merkki, kun alastomuus on lapsille luontevaa ja spontaanit nakuleikit kepeän iloisia.
Pohjoiseurooppalainen tapa suhtautua alastomuuteen on maailmalla poikkeus. Meillä alastomuus yhdistetään vahvasti peseytymiseen, ja se on normaalia myös julkisissa pukuhuoneissa ja saunoissa. Ymmärrämme, että alle kouluikäisille alastomuus on leikkiä ja vielä kaukana aikuisten ajatusmaailmasta. Ja näin on hyvä. Nakuna ilakoivalla muksulla on useimmiten myönteinen kehonkuva, eikä häntä häpeä paina.
Suurin osa kristillisestä ja myös muslimimaailmasta yhdistää alastomuuden ensisijaisesti seksiin. Seksi taas ei kuulu kaveri- tai perhesuhteisiin. Siksi alastomuuteen liittyviä tilanteita on vältettävä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa alastomuus on usein arka asia myös saman sukupuolen ja perheen kesken.
Naisten pukuhuoneessa vaihdetaan paitoja verhon takana. Vanhemmat eivät riisu enää parivuotiaiden lastensa edessä eikä isien sovi nähdä leikki-ikäisiä tyttäriään alasti. Myöskään sisarukset eivät yleensä näe toisiaan ilkosillaan.
Kukaan ei synny kehoaan häpeillen. Pikkulapselle kaikki kehon paikat ovat lähtökohtaisesti samanarvoisia. He eivät osaa hävetä myöskään kakkaamista, pieruja tai sukuelimiään. Lapset oppivat suhtautumistavat – kuten häpeän – kuitenkin nopeasti muilta ihmisiltä.
Jo pienille voi opettaa tapoja. Esimerkiksi että kotona ja mökillä saa nakuilla ja omaa kehoa voi tutkia vapaasti, mutta muualla on tapana pitää ainakin housut jalassa. Kehoa koskevat neuvot kannattaa antaa kuitenkin lempeästi. Ei toruen tai häpäisten. On tärkeää, että lapsi tietää hänen kehonsa olevan oikeanlainen joka paikasta.
Median kuvasto ja porno muodostavat epärealistisia mielikuvia kehoista ja voivat luoda paineita. On tervettä nähdä erilaisia, tavallisia kehoja.
Luonteva alastomuus arkisissa tilanteissa normalisoi kehonkuvaa tehokkaasti. Alastomuuteen ei kuitenkaan pidä painostaa. On tavallista, että hetki sitten mutkattomasti yhteissaunonut lapsi ei halua enää näyttäytyä vanhemmilleen alasti. Kasvaessa alastomuus voi muuttua kiusaannuttavaksi. Kunnioitetaan lasten halua yksityisyyteen. Ei päivitellä tai tehdä numeroa.
Kehosuhde on minäkuvan ytimessä. Siksi kehoon liittyvät kokemukset jättävät vahvoja jälkiä. Nolot jutut muistetaan usein aikuisenakin ja lapsuusmuistot voivat rajoittaa esimerkiksi parisuhteessa. Vastaavasti lapsena saatu myönteinen ja realistinen kehokuva on vahvan itsetunnon perusta.
Jos lapsesi on nakuilevaa sorttia, niin anna riemulle tilaa! Eikä kuulostaisi hassummalta, jos ihan jokainen meistä osaisi olla kepeän ylpeä upeasta aataminasustaan.
Kommentoi