Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Matti Torvinen

Varastettu isoäiti

Maailmassa on kautta aikojen ollut valeuutisia. On ollut satuja ja legendoja sekä kiertäviä tarinoita jo silloin, kun somesta ei ollut tietoakaan. Professori Leea Virtanen on tutkinut paljon kansanperinnettä ja julkaissut kiertävistä tarinoista kirjan Varastettu isoäiti (1993).

Nimitarinassa suomalainen perhe on lomamatkalla Keski-Euroopassa, ja isoäiti kuolee matkalla. Vainajan kuljettaminen Suomeen tulisi kalliiksi, joten keksitään pakata hänet suksiboksiin ja lähteä köröttelemään kotiin päin.

Yöpymispaikassa auto varastetaan, ja perhe tulee junalla Suomeen. Poliisi ilmoittaa, että teidän nimissänne oleva auto on löytynyt ja lisäksi löytyi ruumis.

Tarinasta kerrotaan monia toisintoja monissa maissa.

Kumpikin lukijani, arvaisitteko mistä tämä Virtasen tutkimus tuli mieleeni? Oikein, Putinista. Mikä siinä lienee, kun ihmiset uskovat valheita?

Venäjä aloitti sodan ja sanoi, että ei ole mitään sotaa. Jos joku uskaltaa väittää toisin, niin linnaan vaan, jopa viideksitoista vuodeksi. Ja yli puolet kansasta uskoo tämän, ei ole sotaa, muka.

Mutta mistä niitä putinisteja tulee? Voisiko olla niin, että putinistien olemassaolo onkin se nykyaikainen kaupunkilegenda? Ei voi, Putinin korkeista kannatusluvuista on uutisoitu. Televisio on näyttänyt putinisteja haastatteluissa. Lisäksi ammattitaitoinen toimittaja ja kolumnisti Liisa Yli-Ketola kertoo Karjalaisessa (21.4.) itse tavanneensa oikean putinistin.

Kyllä ihmiset on saatu uskomaan valheisiin.

Kiertävien tarinoiden historia on pitkä. Pentti Haanpää kirjoitti jo 1930-luvulla novellikokoelman Kenttä ja kasarmi. Yhdessä kirjan tarinassa henkilökuntaan kuuluva sotilas suuttuu, kun sotamies ei maastoudu kyllin matalaksi. Hän menee ja polkaisee selän päälle. Pahaksi onneksi miehen alla sattuu olemaan kanto, joka puhkaisee vatsan ja mies kuolee.

Tämän tarinan kuulin ensi kertaa varusmiehenä Kouvolassa. Ruokalan esimiehen väitettiin tappaneen miehen ja siksi joutuneen ”koulutuskieltoon”. Toisen tarinan mukaan tämä aliupseeri oli vain päivystäjänä ollessaan hermostunut, kun ruokalassa metelöidään, ja ampunut kattoon.

Samat tarinat kuulin myös jo varusmiehenä ollessani komennuksella Mikkelissä, ja kun aloitin armeijan töissä, samat jutut toistuivat Ylämyllyllä ja Kontiorannassa. Jostakin tiukkaa linjaa vetävästä armeijan huoltopuolella olevasta miehestä kerrottiin jompikumpi tarina.

Usko siihen, että nämä tarinat ovat totta, oli järkkymätön. Jotkut varusmiehet jäivät sitten armeijaan töihin, ja vasta sitten heille selvisi, että ”koulutuskieltoa” ei ole olemassa. Joku sotilas vain joudutaan käskemään myös huoltopuolelle töihin.

Kunpa Venäjälläkin tavan kansalaiset saataisiin uskomaan, että ”koulutuskieltoa” ei ole olemassa. Vaikeaa se on, kun siellä valtiovalta ja jopa Venäjän ortodoksinen kirkkokin levittävät valhetta ukrainalaisten pahuudesta ja muka natsismista. Kaupunkilegendat kun pysyvät voimissaan ihan näin suusta suuhunkin.

Mutta toivotaan parasta, ja lisäksi hyvää kesää meille kaikille!

Kommentoi

Hae Heilistä