Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Maria Hoppania

Sopiva määrä jännitystä

Jännittäminen on ollut minulle tuttua jo pitkään. Ensimmäisellä luokalla kouluunlähtö jännitti minua niin paljon, ettei aamupala maistunut. En varmaan vieläkään selviäisi sellaisista oppitunneista, joissa oppikirjan kappaletta luettaisiin vuoron perään virke kerrallaan. Yläasteella en ollut harjoitellut kunnolla pitämään kirjaesitelmää, minkä vuoksi menin esitelmän aikana lukkoon.

Edelleenkin omaa puheenvuoroa odottaessa jännitys kasvaa, minkä vuoksi keskittyminen herpaantuu helposti. Tässä vaiheessa olen ymmärtänyt, että jännityksen kanssa on vain opittava elämään. Siksi onkin kiinnostavaa miettiä omaa suhtautumista jännittämiseen, sillä jollain tavalla se on vuosien saatossa muuttunut.

Fyysiset oireet aiheuttavat jännittyneenä epämukavan olotilan, jonka päälle saattaa tulla vielä häpeä. Lohdullista meille kaikille jännittäjille kuitenkin on, että toisten jännittämistä tuskin edes huomaa. Ja jos sattuukin huomaamaan jonkun jännittävän, on reaktio enemmänkin ymmärtäväinen ja kannustava.

Varmasti monet ajattelevat samalla tavalla, sillä jännittäminen on kuitenkin monien ihmisten jakama asia.

Ihmisten tapaaminen on koronan myötä vähentynyt, mutta kyllä tapaaminen voi etänäkin jännittää. Oikeastaan etäkokoukset ovat tuoneet ihan uuden jännitettävän asian elämään. Kameran avaaminen ja oman puheenvuoron pitäminen etätapaamisessa ei ole niin yksinkertaista kuin luulisi – se on oikeastaan todella hermostuttavaa.

Olen yrittänyt pohtia, mikä tekee tilanteesta ehkä jopa jännittävämmän kuin live-tapaaminen. Luulisi kuitenkin, että tilanne tuntuisi paljon turvallisemmalta, kun kokoukseen saa osallistua kotoa. Ehkä luentojen siirtyminen kotiin rikkoo jonkinlaisen rauhan, jonka kotona on tottunut tuntemaan. Muiden reaktioita on myös vaikeampi seurata etätapaamisissa, mikä voi lisätä epävarmuutta kommunikaatiotilanteessa vielä lisää.

Tällaisten tuntemusten kanssa ei kuitenkaan onneksi tarvitse olla yksin. Sen on osoittanut esimerkiksi etätapaamisiin liittyvä vitsailu, johon törmää sosiaalisessa mediassa.

Parasta olisi sellainen piristävä jännitys, joka antaisi innostusta esimerkiksi esiintymiseen. Sitä on kuitenkin melko mahdotonta säädellä. Minua jännitys on ainakin seurannut sekä rohkaisevalla että lannistavalla tavalla läpi elämän, enkä oikein usko, että pääsen edes vaikeammasta jännityksestä koskaan eroon.

Asian hyväksyminen on auttanut asennoitumaan jännitykseen eri tavalla. Sen voi havaita epämiellyttävänä tuntemuksena, joka ei kuitenkaan vie kykyä tehdä asioita. Jännittävän tilanteen jälkeen onnistuminen tuntuu oikeastaan paljon merkityksellisemmältä.

Eräs hyvä tapa helpottaa jännitystä on kertoa siitä muille. Ja on kyllä tunnustettava, että tämän elämäni ensimmäisen kolumnin julkaisu jännittää aika paljon.

Kommentoi

Hae Heilistä