Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Arttu Käyhkö

Pakettitalollisen tipaton tammikuu

Hei! Olen Arttu-Antero ja täydennän tästä irtonumerosta lähtien Heilin tutkivan journalismin osastoa kerran kuukaudessa näissä Suur-Heileissä ilmestyvillä taittopaloilla.

Ensimmäisenä juttunani pureudun tipattomaan tammikuuhun tavallisen rivikansalaisen näkökulmasta. Haastateltavakseni löysin ikäisekseen vetreän pakettitalollisen Joensuun Rantakylästä siirtelemässä lunta paikasta A paikkaan B sunnuntaisena iltapäivänä.

Ja sitten vaan lelut kysymyspatterin taakse ja tuli irti persuksen alle!

Anttu Köykkä, sinä vietät tipatonta tammikuuta. Minkä takia?

Se nyt on vaan sellainen tapa muodostunut tässä vuosien saatossa. Kun tässä kuukauden kärvistelee, voi hyvällä omallatunnolla tissutella koko loppuvuoden ja muistella vielä elokuussakin, että vastahan tässä oltiin tipattomalla. Vaan tuota älä laita lehteen.

Sinänsä minulla ei ole alkoholin kanssa mitään ongelmaa vaan käytän liemituotteita vain kahdessa tapauksessa: jos itsellä on tai joku tarjoaa.

Tekeekö tiukkaa?

No ei oikeastaan, yllättävän vähän tulee koko asiaa ajateltua. Aamulla justiin vaimon kanssa juteltiin, että hyvinhän tuo vilahti eilinen ilman hapanta, ja sitten lounaalla todettiin, että ei tähän mitään viiniä oikeastaan edes kaipaa kyytipojaksi, ja illalla saunassa pähkäiltiin, että alkoholittomaan olueen kun vähän lirauttaisi jotain, ihan juomakelpoa tulisi siitä. Että kun on alkoon… alkuun päässyt, äkkiä tähän tottuu.

Onko olo ollut virkeämpi?

Tiedä hänestä, mutta ainakin älykello ja älysormus ja älypatja aamulla kilvan kehuvat, jotta nyt on Köykän poika iskussa. “Anna palaa!” luki tänäkin aamuna kännykässä, eikä se tarkoittanut tällä kertaa maksaa. Ihan punastuin moisesta. Se on vissiin naaman punotus sunnuntaiaamuna vakio, tekipä niin tahi näin. Hehheh.

Onko kertaakaan ollut lähellä repsahtaa?

Kerran on, myönnetään. Silloin kun avasin sähkölaskun. Tässä kun pörssisähköllä pitää pakettitaloa lämpimänä, niin kylläpä teki mieli narauttaa korkki auki ja hoitaa lämmityshommelit lopputalven osalta sisäisesti. Vaan sähköfirman porukka sitten rauhoitteli, että ei se sähkön hinta nouse loppupeleissä kuin silloin, kun Norjassa sataa, ja silloin, kun Norjassa ei sada. Jotta kaipa se siitä kohta asettuu.

Tiedätkö vietetäänkö tipatonta naapurostossanne laajemminkin?

Eppäillä tuota soppii. Naapurilta lainasin tässä männäpäivänä lumilinkoa, ja kun vein konetta takaisin ja annoin viinipullon liisingistä – kun itse ei käytetä – innostuin siinä samalla viinapirun vaaroista saarnaamaan. Naapuri käski sitten pitää sekä viinin että lingon, eli selvästikin onnistuin antamaan ajattelemisen aihetta.

Kun helmikuu koittaa, aiotko juhlistaa?

1. helmikuuta on tiistai, ja jos nyt ihan lonkalta heitän, tipatonta on jäljellä 16 päivää, 10 tuntia ja 18 minuuttia, ja kaipa sitä sitten pienet näkäräiset voisi otaltaa… Mutta keskiviikkona heti takaisin töihin! Torstaina viimeistään.

Kommentoi

Hae Heilistä