Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna Käyhkö

Onkohan vai eiköhän

Pääseeköhän tulevana kesänä Ilosaarirockiin? Lomalle Keski-Eurooppaan? Kesäteatteriin? Mummon synttäreille? Vastaus on tämä: kukaan ei tiedä, ei vielä.

Jos on jotain viimeinen pari vuotta opettanut, niin epävarmuuden kanssa elämistä. Olivatpa suunnitelmat kokoluokkaa ”isot häät” tai ”kylpyläreissu”, on se paketoitu aina samaan epätietoisuuden kääreeseen. Kaikki suunnitelmat on tehtävä sillä ajatuksella, että ehkä tämä ei onnistu. Karmeaa meille ihmisille, jotka kuvittelemme voivamme hallita elämää!

Jokaiseen suunnitelmaan liittyy aina oheisasioita. Jos on menossa reissuun, on hommattava talonvahti tai iltamenoja varten lapsille hoitaja. Lomareissuun on buukattava juna- ja bussilippuja, mietittävä hotellia tai mökkiä.

Jatkuva perumiseen varautuminen alkaa aiheuttaa passivoitumista ja turtumista. Sain itseni eilen kiinni siitä, etten jaksanut (!) varata teatterilippuja, kun eihän sitä taas tiedä, miten tässä käy.

Sanomalehden teon kannalta tilanne on myös aika kinkkinen. Kun Heili jyskyttää tiistai-iltapäivänä painokoneessa, saattaa muutama tapahtumatieto jo olla vanhentunut. Ilta on lähes aina aamua viisaampi, mitä tulee koronarajoituksiin ja tartuntatautilukuihin.

Pessimismi meinaa väkisin tarttua takinliepeeseen, kun kulkutaudin aallot heittelevät koko yhteiskuntaa. Jos kesällä ja alkusyksyllä hetken elimmekin kyllä tämä taitaa ohi mennä -olotilassa, oli tilanne jo muutaman kuukauden päästä aivan toinen.

Suljetut jumppasalit ja ravintolat muistuttavat taas reippaasti, että turha suunnitella mitään.

Jos itse meinaa turhautua kylpyläreissun tai ystävän syntymäpäiväkekkereiden jahkaamisen äärellä, voin vain yrittää kuvitella, millaista tuntuu olla järjestämässä jättimäisiä yleisötapahtumia näinä aikoina.

Joensuuhun on kesälle 2022 tulossa kahden vuoden tauon jälkeen Ilosaarirock, vuodella lykkääntyneet Herättäjäjuhlat sekä Kalevan kisat – ja toki kymmeniä pienempiä ja suurempia tapahtumia: kaupunkifestareita, seikkailu-urheilua, rokkikeikkoja, kesäteatteria, urheilukisoja...

Jokainen tapahtuma vaatii valtavasti työtä, suunnittelua ja organisointia, joka usein on aloitettu jo vuotta tai kahta aiemmin. Muutamassa kuukaudessa ei pysty järjestämään juuri minkäänlaista yleisötapahtumaa.

Oletan, että kaikki tapahtuman järjestäjät pyörittävät parhaillaan kahdenlaista skenaariota: mitä jos tämä onnistuu ja mitä jos tämä ei onnistu. Moni massatapahtuman järjestäjä joutuu tekemään päätöksiä jo hyvissä ajoin keväällä, vaikka tapahtuma olisi vasta keskikesällä.

Kaiken epätietoisuuden keskellä on vain jatkettava elämää. On koetettava uskoa siihen, että tämä erikoinen kulkutautiaika hiipuu. Että voimme taas merkitä kalentereihin elämää pelkäämättä ”Ilosaarirokki” tai ”Pärnun loma” tai ”häät Helsingissä” ilman kysymysmerkkejä.

Ja tätä tulevaisuudenuskoa voinemme levittää jo tänään. Ensitöikseni varaan ne teatteriliput. Eiköhän se esitys toteudu.

Kommentoi

Hae Heilistä