Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna-Mari Lappalainen

En tahtoisi koirankoppia

Joensuun keskustassa ja sen lähistöllä tarjolla olevien asuntojen katselu ei ole mieltä ylentävää hommaa. Yhden asunnon ikkunoista näkyy pelkästään viereisen talon kymmenen metrin päässä jököttävä tiiliseinä, toisen asunnon keittiö on eteisessä ja kolmanteen asuntoon on laitettu ovi rajaamaan alkovi olohuoneesta, ja tilaa kutsutaan makuuhuoneeksi.

Edellä mainitusta koirankopistakin vuokralainen saa maksaa yli 800 euroa kuukaudessa. Tähän pari sataa euroa lisää, niin saisi jo hyvänkokoisen remontoidun kolmion Espoosta hyvien kulkuyhteyksien varrelta.

Anteeksi vain, mutta mitä järkeä? En voi olla ainoa sellaisessa parisuhteessa ja elämäntilanteessa elävä, jossa molemmat osapuolet tarvitsevat edelleen kotona oman työpöydän ja mielellään vielä tilaa elääkin siinä ympärillä.

Nykyisten uudisrakennusten kaksioissa kaiken välttämättömän saisi mahtumaan kämppään, jos television, sohvan ja ruokapöydän jättäisi pois, ja ateriat tyydyttäisiin syömään tietokoneiden ääressä – ja siinäkin tilanteessa saisi sanoa heipat vähintään kirjahyllylle ja yöpöydille. Kymmenen vuotta sitten tämä ei olisi ollut minulle ongelma, mutta nykyisin aikuisten oikea ruokailuryhmä kuuluu jo tulevaisuuden haaveisiini.

Jotkut rakennuttajat ovat perustelleet nykyisten avokeittiö-olohuone-yhdistelmien erikoista kalustettavuutta sillä, että eihän nykyisin katsota televisiota, koska kaiken voi katsoa mobiililaitteilla. Rohkenen väittää, että ei pidä paikkaansa.

Jos pikkuruinen kaksio ei miellytä, mutta esimerkiksi siistiin kolmioonkaan ei ole varaa, toinen ääripää on asua väljemmin läävässä. Kumpi sitten lienee parempi vaihtoehto.

Neliöt on nykyisin käytetty tehokkaasti verrattuna aiempien vuosikymmenten rakentamiseen, ja esimerkiksi turhat, hämärät käytävät ovat vähitellen kadonneet asunnoista. Tehokkuus on kuitenkin ohittanut vähitellen asumisen laadun, mikä on ikävä suunta.

Toki kysyntä määrää tarjonnan, ja pienet asunnot nähtävästi tekevät kauppansa asuntosijoittajien keskuudessa. Pienten asuntojen rakentamista on myös perusteltu sillä, että Suomessa noin joka toinen asuu nykyisin yksin. Suuri osa etenkin Suomen kasvukeskuksiin rakennetuista uusista asunnoista on alle 37 neliön kokoisia, vaikka tutkimusten mukaan (Helsingin Sanomat 12.7.2021) vain joka kymmenes yksin asuva pitää alle 40 neliön kokoista kotia itselleen sopivana.

Jos edes harva yksin asuva tahtoo niin pientä kotia, kuinka kaksikaan ihmistä sellaiseen mahtuu?

Henkilönä, joka on työuransa alkutaipaleella ja vasta säästämässä ensiasuntoaan varten, alkaa nykyinen asuntotilanne vaikuttaa ahdistavalta. Ja onhan tämäkin todettu jo Nuorisoasuntoliitto Nalin ja ympäristöministeriön tutkimusraportissa: korkeiden vuokrahintojen vuoksi suomalaisten nuorten on nykyisin vaikeaa kerryttää säästöjä ensiasuntoon.

On ehkä oikeasti suunnattava katse niin sanotusti skutsiin, jos mielii joskus hankkia omistusasunnon muttei tahdo elää velkavankeudessa vielä toinen jalka haudassakin.

Kommentoi

Hae Heilistä