Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna Käyhkö

Vatuloinnin uhrit

Ping! Olen täysin virkeä sekunnissa. Hetken yritän huijata itseäni hakemalla uutta asentoa ja muistelemalla haihtuvaa unta. Turha toivo: minun aivoillani on nyt aamu. Kelloa vilkaisemattakin tiedän, että ympäröivällä yhteiskunnalla ei ole. Ei vielä pitkään aikaan.

Kellojensiirrosta on riittänyt puhetta ja porinaa viime vuosina. Suomessa vuonna 1981 alkanut älyttömyys oli jo tulossa tiensä päähän tämän vuoden aikana, mutta koronapandemia sysäsi asian jonnekin Eurooppaneuvoston perimmäiseen Ö-mappiin.

Tällä hetkellä kukaan ei tunnu tietävän, milloin asiasta edes keskustellaan seuraavan kerran EU-neuvostossa. Tämän jälkeen tarvitaan päätöksiä, ensin EU:ssa ja sen jälkeen kansallisesti jäsenmaissa. Siirtymäaikaa tähän mahtipontiseen muutokseen (että eräänä päivänä vain jätetään jotain tekemättä) on varattava vähintään 18 kuukautta.

Tähänkin tilanteeseen minulla olisi erinomainen neuvo: Done is better than perfect eli kunhan nyt jotenkin hoituisi. Maailmankauppa, lentoyhtiöt, pörssit, valtioiden naapuruussuhteet ja someöyhääjätkin kyllä selviävät tilanteesta valittiinpa meille pysyväksi kesä- tai talviaika. Kun vain tämä naurettava kynttilöiden säästämiseksi kehitetty tempoilu lopultakin loppuisi.

Asiallahan ei ole mitään väliä, jos on sattunut saamaan syntymälahjana erinomaiset unenlahjat. Kannattaa kiittää tästä supervoimasta perimäänsä ja olla onnellinen. Sekä pitää suunsa kiinni, kun väsyneet, unettomuuden rasittamat ihmiset valittavat kellojensiirrosta.

On ihmisiä, joiden vuorokausirytmi on äärimmäisen tarkka. Tunnen naisen, jolla menee kolme kuukautta kesäajasta talviaikaan siirtymisessä. Kun talviaikaan siirtymisestä on kulunut suunnilleen viikko, on hän saanut unta noin 8 tuntia vähemmän kuin edeltävällä viikolla.

Heikkounisen ihmisen uni lyhenee pahimmillaan molemmista päistä. Illalla oma luontainen nukahtamisaika meinaa kellonkäännön jälkeen livahtaa ohi, kun hoidettavana on normaali perhearki harrastuksineen ja kotiaskareineen, ja aamulla puolestaan tiettyyn rytmiin virittyneet aivot herättävät tunnin ennen aikojaan.

Monella meistä tätä jatkuu viikkoja, toisilla kuukausia. Kun talviaikaa eletään vaivaiset viisi kuukautta, saattaa huonouninen kevättalvella nukkua kaksi (!) kuukautta hyvin ennen seuraavaa kellojen veivausta.

”Kesäaikaa kestää sentään seitsemän kuukautta” totesi tuttavani sarkasmia äänessään.

Nukkumiseen liittyy nykyään paljon latausta ja odotuksia. Meitä herkkäunisia eivät lohduta lausahdukset ”kellonsiirtohan on vain sama kuin kävisi Ruotsissa” tai ”älä ajattele sitä nukkumista tai valvomista, nuku kun nukuttaa”.

Jokainen heikkouninen ihminen nukkuisi aina kunnolliset yöunet, jos voisi. Moni tarpeeksi unettomuudesta kärsinyt ihminen osaa valita elämänsä askelmerkit niin, etteivät yöunet pilaannu ainakaan minkään turhan takia. Ei siis kai ihme, että moinen vatulointi kaikille ihmisille yhtä turhan, mutta toisille hyvin rasittavan asian äärellä korpeaa.

Kommentoi

Hae Heilistä