Kolumni
Julkaistu 
Matti Torvinen

Ilmastonmuutosta hillitään

Mikä lienee paras tapa hillitä ilmastonmuutosta? Mistähän sen saisi selville? No, tietysti naamakirjasta. Jo kuningas Salomolla oli vaikeuksia viisauden löytämisessä, mutta silloin ei vielä ollutkaan naamakirjaa.

Jos olet lentopelkoinen kesämökkeilijä, kirjoitat että lenteleminen saastuttaa, se pitäisi kieltää lailla. Mie en saastuta. Täältä on kotikaupunkiin matkaa vaivaiset viisisataa kilsaa. Jos ei olisi niin paljon roudattavaa, ajelisin vähäpäästöisellä autolla.
Jos olet kiinnostunut juopottelumatkoista halvan viinan luo, kirjoitat että mökkeily saastuttaa, se pitäisi kieltää lailla. Mie en saastuta. Olisinko viime vuonna kuusi kertaa Kanarialla käynyt ja kerran Thaimaassa.

Kuulutpa sitten mökkeilijöihin tai lentelijöihin, voit lisäksi lyödä pöytään Kiina-kortin. Kiinalaiset ne vasta saastuttaakin. Turha puhua, että niillä muka on vain muutama auto sataa asukasta kohti ja vain vähän jääkaappeja. Suomessa on kolme miljoonaa jääkaappia ja kohta saman verran autoja. Väkilukuun suhteutettuna, ja pöh!
Jos suhteutetaan väkilukuun, niin siellä pitäisi olla kohta miljardi autoa ja jääkaappia. Voi sitä romun paljoutta silloin!
Saavat syyttää itseään, kun ovat väkensä semmoiseksi paisuttaneet. Järjenkäyttö on sentään sallittu. Meitä suomalaisia on niin vähän, että turha suhteuttaa mihinkään. Meitä on niin harvassa, että pakko on ajaa kaveria tapaamaan autolla, kiinalaisia on niin tiheässä, että voi ihan vain kävellä kaverin luokse.

Toisaalta on myönnettävä, että kyllähän se kulutus on meilläkin melkoisesti ryöpsähtänyt. Kun autot vielä 1970-luvun alussakin olivat kalliita, niin silloin jos sellaisen sai, sitä oli käytettävä herkeämättä. Vitsailtiin, että huussimatkatkin joku ajaa autolla. Siihen aikaan maaseudulla ulkohuone oli talon rappusilta katsoen pihan perillä, ja ilmeisesti joku talon aikamiespoika sen autoilikin.
Tuoltako ajalta juontanee, että vielä nytkin, kun lisäksi autoja on paljon, autoilu on luonnollisempaa kuin kävely. Menin kerran yliopistolle palaveriin, ja joku kysyi, löysinkö helposti parkkipaikan. Ei kun mie tulin jalan. Ai, sie asut nykyään tässä lähellä. Ei, kun edelleen Niinivaaralla.
Jopa herätti ihmetystä tuo. En viitsinyt sanoa, että aion kävellä kotiinkin.

Myös ruuan kulutus on lisääntynyt ja hävikki on suuri. Aikoinaan ammattikoulun ruokalassa lihapullia sai neljä, tai jos oikein riutuneelta nälkään nääntyvältä osasi näyttää, niin keittäjä antoi vielä viidennen. Lounaspaikoissa oli samanlainen annostelu.
Nykyään pullukat haetaan seisovasta pöydästä, otetaan kymmenen, joista syödään neljä ja loput jätteeseen. Mutta isoja ovat myös valmiit annokset. Jos annos kebabia tuodaan ensin kaverille ja sanot, että miulle noita ranskalaisia riittää vähemmän, niin yhtä iso annos tulee kuin kaverillekin. Jos ei jaksa syödä, niin jätteeseen.
Ihmisen mieli muuttuu hitaasti. Kohta tulee talvi, eikä kesän helteistäkään enää käydä ilmastovatulointia. Mutta muutos se on hidaskin muutos, ja hyvä niin.

Kommentoi

Hae Heilistä