Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Pesänjakajat

Näinä päivinä tulee kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun joukko Helsingin Sanomien toimittajia julkaisi salanimellä Lauantaiseura teoksen nimeltä Tamminiemen pesänjakajat.

Näinä syksyn 2021 päivinä puolestaan nimimerkki Huolestunut kansalainen lähetti Karjalan Heilin toimitukseen kirjoituksen, jonka hän pyysi moniäänisen sananvapauden nimissä julkaisemaan mielipidesivulla. Samalla hän pyysi ilmoittamaan, jos sitä ei julkaista, ja siinä tapauksessa kirjoittaja vaati perustelemaan päätöksen.

Huolestunut kansalainen latasi kovaa tekstiä kolumnistille, joka kirjoittaa Heiliin omalla nimellään ja omilla kasvoillaan. Kriittisen tekstinsä hän lähetti nimimerkillä omaa nimeään paljastamatta. Kirjoitus tuli sähköpostiosoitteesta, josta ei voi päätellä, kuka kirjoituksen takana on.

Pysähtykäämme tähän.

Kun Tamminiemen pesänjakajat ilmestyi, se julkaistiin salanimellä, koska kirja sisälsi asioita, joista sen ajan Suomessa ei ollut tapana kirjoittaa. Sen, että niistä ei ollut sallittuakaan kirjoittaa, paljastaa Lauantaiseurassa mukana olleen Aarno Laitisen saamat potkut. Sanavapaus ei ollut tuolloin kovinkaan moniäänistä.

Onko se nyt?

Heili ei ole julkaissut anonyyminä pysytelleen Huolestuneen kansalaisen kirjoitusta siinä muodossa, kun se meille tuli. Poikkeuksellisesti käytimme sähköpostin vastaa-toimintoa ja kerroimme perustelumme, vaikka lehdillä ei olekaan velvollisuutta perustella päätöksiään julkaista tai olla julkaisematta mielipidekirjoituksia.

Jo Journalistin ohjeissa todetaan, että oikeus journalistisiin päätöksiin on yksin toimituksen, eikä sitä tule luovuttaa toimituksen ulkopuolelle.

Hyviin tapoihin perustelu toki kuuluu, jos kirjoittaja kokee, että hänen oikeuksiaan saada näkemyksiään esille poljetaan.

Toisaalta perustelujen pyytäjän on hyvä pysähtyä pohtimaan, kuinka hyvien tapojen mukaista on ladata nimettömänä kärkevää tekstiä päin omalla nimellään ja kasvoillaan kirjoittavaa kolumnistia.

Mutta se moniääninen sananvapaus. Myönnän, että oma ensimmäinen reaktioni tekstiin oli, että kaikenlaista sitä ihmiset kirjoittavatkin.

Tamminiemen pesänjakajien tasavuosikymmen pisti sitten miettimään, ovatko oman aikamme lehdet Helsingin Sanomien ja muiden tuon ajan toimitusten kaltaisia portinvartija. Olenko itse pimittämässä mielipiteitä, jotka poikkeavat omistani?

En ole, lohdutin itseäni. Heilissä julkaistaan itseasiassa jatkuvasti näkemyksiä, joita toimituksessa kummastellaan. Palautteet jutuista ovat myös erittäin tervetulleita.

Jos Huolestunut kansalainen ilmoittaa nimensä ja yhteystietonsa toimitukselle, niin julkaisuasiaan voidaan palata uudelleen. Ehkä itse kunkin meistä on hyvä pysähtyä joskus miettimään sananvapauden eri ulottuvuuksia.

Kommentoi

Hae Heilistä