Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Anja Koivunen

Onko ihan pakko?

Ilmaisemme asioita sanoilla. Vanha sanonta tosin väittää yhden kuvan kertovan enemmän kuin tuhat sanaa. Ettei vain olisi liioittelua?

Sanojen merkitys muuttuu hyvin pienestä. Etuliite kääntää sisällön ylösalaisin. Puhutaanko ali- vai ylipainosta, eteen- vai taaksepäin katsomisesta?

Sanan merkitys värittyy myös, kun siitä tehdään yhdyssana liittämällä kaksi sanaa yhteen. Sanoissa joutomaa, joutomies etusana halventaa pääsanan arvoa ja merkitystä. Jalosukuinen, jalometalli puolestaan kohoavat etuliitteen ansiosta pääsanaa ylevämmiksi.

Edellisissä esimerkeissä sanojen sisällön muuttuminen on helposti johdettavissa etuliitteen merkityksestä. Hieman vaikeampaa on ymmärtää se vastenmielisyys, mikä nykyään liittyy kaikkeen, missä esiintyy sana pakko. Vai onko sittenkään? Pakko synnyttää halun vastustaa. Haluamme itse päättää. Silloinkin, kun emme osaa päättää.

Aina on puhuttu pakkonaimisesta. Nyt ilmaisu on pois muodista, sillä nykyisten avoliittojen aikana on enemmän kuin tavallista, että hääjuhlissa on ainakin yksi parin lapsukainen. Raskaus ennen vihkimistä ei enää ole häpeä. Vihkikaavassa puhutaan myötä- ja vastamäestä. Ilmaisu ylä- ja alamäki on myönteinen tai kielteinen tilanteesta riippuen. Pyöräillessä alamäki on mukava, mutta elämänsuunnasta puhuttaessa se muuttuu ikäväksi.

Sittemmin julkisessa keskustelussa on paljon puhuttanut pakkoruotsi. Pakkoenglannista en ole kuullut enkä lukenut koskaan, vaikka ilman englantia lienee vaikea selvitä ulos nykykoulusta.

Pitkään puheenaiheena olivat pakkolait, joita taannoin hallitus lupaili, kun yhteiskuntasopimuksen teko takkuili. Nyt on ajankohtaista puhua maskipakosta, jotta korona saataisiin taltutettua. Mutta miten pakkopulla on niin vastenmielistä, kun toisaalta suun ollessa vehnäsellä asiat ovat hyvin?

On mielenkiintoista, miten kieli muuttuu ja sanat saavat ihan uusia vivahteita. Uudissanoihin tottuu pian, vaikka ne aluksi ärsyttäisivätkin. Alkuun en sietänyt sanaa kaa korvaamaan ilmaisua kanssa, mutta nyt se ei enää häiritse. Se on kuitenkin harmillista, että äidinkieleen sekoitetaan niin paljon vieraista kielistä, etenkin englannista. Toki Suomi on kansainvälistynyt, ja kielitaito on tarpeen, mutta toivoisin silti, että äidinkieleen ei sotkettaisi väkisin vieraita vivahteita.

Asia erikseen ovat sitten jotkut ammattinimikkeet, kuten restonomi, bioanalyytikko, hortonomi, suuhygienisti. Onko se jotenkin hienompaa, kun nimike ei ole selvää suomea? Minä en ymmärrä, miksi esimerkiksi puutarhuri ei kelpaa, vaan nimike piti muuttaa.

Oppilaitosten nimet eivät mitenkään ilmaise, mistä opinahjosta on kysymys. Mitä selviää esimerkiksi Riveriasta? Yksi surullinen nimisekoilu oli Postin muuttaminen Itellaksi.

Jos ärsyttäminen on Mtv:n ohjelmainfon tarkoitus, kun se tavuttaa sanat väärin, niin se onnistuu. Moinen kielen rääkkäys on suorastaan raivostuttavaa.

Uudissanoja synnytetään. Joskus niitä on vaikea ymmärtää. Mitä on esim. yhdemmäisyys? McDonaldsin mainoksen mukaan ”yhdemmäisyys tarkoittaa ihmisten sosiaalista lähentymistä yhteisen asian puolesta”. Aha, että silleen!

Kaikki muuttuu, myös kieli. Toivoa sopii, että ilmaisurikas äidinkielemme ei köyhdy eikä kärsi vieraiden kielten pahoinpitelyissä, vaan säilyy omaperäisenä ja selkeänä.

Kommentoi

Hae Heilistä