Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Henri Jumppanen

Valittamalla paras

Hyvä lukija, minä aion valittaa sinulle.

Rakastan hellettä, mutta inhoan hikisiä öitä. Rakastan uimista, mutta en jaksa täysiä uimarantoja. Mitä muuta voin tehdä kuin valittaa lisää?

Ehkä olen vain hiljaa, katson peiliin ja teen itseni kanssa kompromissin. Hyväksyn sen tosiasian, että olen valittaja. Ehkä meistä jokainen on – ainakin vähän.

Ehkä meidän pitäisi valittaa enemmän tai ainakin lakata kokemasta syyllisyyttä valittamisesta. Valittaminenhan on tunteiden ilmaisemista ja puhdistautumista – negatiivisen karvapallon oksentamista.

Helle on nyt ajankohtainen valittamisen aihe, joten jatkan sillä.

Opiskelija-asunnossani ei ole ilmalämpöpumppua ja näin helleaikaan asuntoni on kuin tandooriuuni. Pöytätuulettimet puhaltavat yötä päivää eltaantunutta ilmaa. Jatkuvan vedon vuoksi niskani ovat jumissa ja korvaan pistää. En saa unta ja kyynärpäästä lattialle tasaisesti tippuva hikitippa nakuttaa yössä kuin orgaaninen metronomi. Pakastimessa viilennetyt lakanat freesaavat vain hetken, kunnes ne muodostavat hikisen kotelon, jossa nukkuminen tuo mieleen tieteiselokuvien limatankin. Märkä tyyny keskellä yötä taas muistuttaa posttraumaattisesti siitä elämää suuremmasta liskojen yöstä, jonka olin jo unohtanut.

Havahdun hereille, kun vierelläni nahkeaa untaan sinnittelevä kumppanini kietaisee käden ympärilleni. Käsi tuntuu kuolleelta hauelta kylkeäni vasten. Kuin silkkiperhosen toukan asetan sen lakanan kuivalle kohdalle ja kömmin ylös.

Juon litran voimakashiilihappoista vissyä. Se kohahtaa kurkussani kuin ensikauhallinen koskemattomalle kiukaalle. On aamuyö ja herätyskello soi vasta kahden tunnin päästä. Istun parvekkeella ja mielessäni pyörii tuttu hokema: ei saa valittaa helteistä, koska Suomen kesä on lyhyt. Mutta miksi itikoista ja sateesta saa valittaa? Miksi ei yleensäkään saisi valittaa?

Jos jonkun mielestä kesä on ohi juhannuksena, niin se on ihan ok. Turha häntä siitä on kyräillä. Heinäkuun säähän tämän varhaissyksyn profeetan julistukset tuskin aidosti vaikuttavat. Oikeastaan tämä pakkopositiivisuutta rummuttava nykyhetki kaipaakin valittajia.

Kun nykyäänhän puhutaan lähes kaikesta voimauttavana, niin miksei valittamista voisi nähdä voimauttavana?

Miettikäähän; voimauttavan valittamisen kurssi. Koulutetun valittajamestarin johdolla mentäisiin esimerkiksi viikonlopuksi saareen, jossa keskityttäisiin valittamaan oikeaoppisesti ja systemaattisesti kaikesta. Osansa saisivat muun muassa itikat, paarmat, helteet sekä sateet ja liian kuuma tai kylmä sauna, mutapohja sekä sisältä kylmä makkara ja vetisiksi keitetyt uudet perunat. Leirin idea olisi valittaa, niin paljon luvan kanssa, ettei valitettavaa enää olisi. Erikoisuutena voisi olla esimerkiksi kiville valittaminen tai metsälle huutaminen.

Kyllä tästä varmasti joku markkinaraon keksii, jos ei ole jo keksinyt.

Nyt on sinun vuorosi valittaa tai olla valittamatta.

Kommentoi

Hae Heilistä