Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Juni Sinkkonen

Rakkaudesta

Pari viikkoa sitten katsoin videoita, joissa perussuomalaisten kannattajat tönivät ihmisiä, joista enemmistö oli nuoria, ja karjuivat näille. Äärioikeistoa kannattavat aikuiset kävivät myös häiritsemässä näiden unta pitämällä vihamielisiä puheita keskellä yötä näiden nukkumasijojen lähettyvillä, esineitäkin heitellen.

Viikko, pari sitten luin myös netin keskustelupalstoilta ja somesta ihmisten kirjoittamia kommentteja, joissa he fantasioivat lasten ja nuorten päälle ajamisesta sekä muusta väkivaltaisesta kohtelusta. Kommentoijien joukoissa oli myös toimittajia ja poliitikkoja.

Näiden aikuisten väkivaltakuvitelmien kohteena olleet nuoret ihmiset olivat osoittamassa mieltään ihmishenkien pelastamiseksi. He vaativat ilmastotekoja, unelmoiden tulevaisuudesta, joka ei ole pelon ja selviytymiskamppailun täyteinen. He valitsevat muistuttaa yhteiskuntaa tieteellisiin tosiasioihin pohjautuvista uhkakuvista ja toimia niiden toteutumisen estämiseksi, toimettomuuden sijaan.

Minäkin olen yksi näistä ihmisistä. Olen mukana Elokapinassa.

Havaitsin Mannerheimintien tukkimista koskevaa keskustelua seuratessani, että monet ovat paljon enemmän huolissaan Elokapinan tavasta tuoda asioita esille kuin niistä puistattavista tieteellisistä faktoista, jotka aktiiveja ajavat toimimaan. Meidän kaikkien vuoksi toivon, että tämä kääntyisi toisinpäin.

Elokapinan huolellisesti suunniteltu tapa toimia pohjaa historiaan ja tieteeseen. Monia merkittäviä ihmisoikeusvoittoja on saavutettu väkivallattomalla kansalaistottelemattomuudella. Kun laki ja valtiotason toiminta eivät vastaa riittävällä nopeudella niihin haasteisiin, joita ihmiskunta kohtaa, on kiinnitettävä huomio ripeästi muutostarpeisiin. Se tapahtuu joskus lakia rikkomalla.

Elokapinan parin viikon takaisesta mielenosoitusten sarjasta virinnyt julkinen keskustelu sai minut pohtimaan, haluavatko aikuiset ja päättäjät oikeasti kuunnella nuoria ihmisiä, heidän ajatuksiaan, huoliaan. Joitakin keskustelijoita näytti ajavan enemmän halu rajoittaa aktivistien perusihmisoikeuksia sekä sivuuttaa heidän tiedepohjainen sanomansa.

Mitä varten politiikkaa tehdään ja yhteiskunnat ovat olemassa jos ei nykyisten ja tulevienkin sukupolvien hyvän elämän takaamiseksi? Mitä jos tiellä istumisen kritisoimisen sijaan kysyttäisiinkin, mikä saa ihmiset menemään tielle ja mistä he ovat niin huolissaan, että he valitsevat riskeerata oman fyysisen koskemattomuutensa ja vapautensa.

Se olisi välittämisen merkki.

Vaikka Elokapinassa on enimmäkseen nuoria ihmisiä, toimintaan mukaan tuleminen on iästä riippumatonta. Tärkeintä on halu rakentaa turvallista, yhdenvertaista ja kestävämpää tulevaisuutta kaikille. Elokapina toimii, koska ilman vakaata ilmastoa ja toimivia ekosysteemejä meillä ei ole hyvinvointia, yhteiskuntia, eikä ihmisoikeuksia. Se toimii rakkaudesta kaikkea elollista kohtaan.

Lue lisää Elokapinan sivuilta: https://elokapina.fi.

Kommentoi

Hae Heilistä