Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna-Mari Lappalainen

Matkustelun jano ei sammu

Korona on tullut uniin. Olen unissani säännöllisesti ihmisten paheksunnan kohde kauppareissulla, jossa yhtäkkiä tajuan unohtaneeni maskin kotiin.

Pandemia on kuitenkin antanut alitajunnalleni myös aineksia jonkinlaisten omien rinnakkaistodellisuuksien rakentamiseen: Eräänä yönä olin Pariisissa etsimässä tietäni Avenue des Champs-Élysées’lle, kun pysähdyin kahville pieneen kuppilaan, jossa oli punavalkoruudullinen linoleumilattia ja siihen mätsäävät pöytäliinat. Sieltä lähtiessäni nurkan takaa paljastui kauempana siintävä Eiffel-torni, jonka nähdessäni olin haltioissani.

Sittemmin olin suuntaamassa yöllä New Yorkissa Brooklynin sillalle, kun tajusin tilanteen olevan unta. Pitihän siitä kuitenkin ottaa kaikki irti, joten tutkin myös lähikortteleita mahdollisimman huolellisesti ennen heräämistä.

En ole koskaan käynyt Pariisissa enkä sen puoleen New Yorkissakaan, mutta alitajunta kykenee välillä ihmeellisiin suorituksiin. Lopulta en ehtinyt päästä kuuluisalle kauppakadulle enkä ottaa selfietä Brooklynin sillalla, mutta niinhän unet usein menevätkin – juuri kun on hipaisun päässä jostakin hienosta, herätyskello pärähtää soimaan.

Uskon noiden unien kertovan toteuttamattomista unelmista ja ehkä myös toiveesta maailman palaamisesta joskus normaaleihin uomiinsa. Paljon toki puhutaan uudesta normaalista, ja epäilemättä monia uusia käytäntöjä jää käyttöön pysyvästi.

En näe esimerkiksi mitään pahaa siinä, että kauppojen sisäänkäynneillä olisi käsidesejä jatkossakin, tai että lentokentillä olisi vähintäänkin maskisuositus tulevaisuudessakin – nimimerkillä sain viimeisimmäksi jääneeltä Lontoon-matkaltani niin sitkeän flunssakuumeen, että en ollut vuosiin joutunut olemaan niin montaa päivää sairauslomalla.

En ole ainoa, joka ikävöi matkustelua ja haaveilee siitä, mutta tuon asian myöntämisessä on tänä päivänä omalla tavallaan ikävä klangi; onhan matkustelu osa länsimaista, etuoikeutettua elämää, joka aiheuttaa liikaturismia ja kiihdyttää ilmastonmuutosta. Pandemian aikana tuo vaikutelma on korostunut entisestään Venetsian kirkastuneiden kanaalien ja ilmansaasteiden seasta paljastuneen Taj Mahalin myötä. Toisaalta kriisi on koetellut myös miljoonia alan työntekijöitä ja yrittäjiä, mikä on niin ikään kestämätöntä.

Kysynnän muuttuessa matkailu saa onneksi koko ajan uusia, yhä eettisempiä muotoja, ja etenkin viimeisen puolentoista vuoden aikana on otettu isoja harppauksia: matkanjärjestäjät ovat aloittaneet pakettimatkojen tekemisen kotimaassa, junamatkustaminen on yhä suositumpaa, ja VR on lanseerannut täksi kesäksi uuden Interrail-tyylisen lipputyypin kotimaassa.

Ihmisten uteliaisuus ja maailman näkemisen nälkä ei ole pandemiankaan aikana kadonnut mihinkään, mutta tietoisuus omien valintojen seurauksista on varmasti kasvanut. Matkailusta tulee todennäköisesti yhä harkitumpaa ja suunnitellumpaa, mikä näkyy toivottavasti myös matkailupalveluissa sitten, kun maailma on taas oikeasti avoinna.

Kommentoi

Hae Heilistä