Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Matleena Tölli

Tervehdys ihmiset ja naisihmiset!

Siskoni oli juuri lopettamassa etäpalaveriaan, kun hänen 6-vuotias tyttärensä astui huoneeseen. Tietokoneen näytöllä näkyvä nainen huiskutti iloisesti tyttärelle, ja tämä heilutti takaisin.

– Kuka tuo oli? tytär kysyi siskoltani.

– Pauliina. Hän on työpaikkani esimies, siskoni selitti.

Tytär oli hetken mietteliään näköinen ja kysyi sitten: ”Miksi se on siis esimies, vaikka se on nainen?”

6-vuotias siskontyttöni esitti aiheellisen kysymyksen. Miksi muita kuin miehiä kutsutaan mies-sanalla? Joskus ammattinimikkeestä saattaa vielä muotoutua hassunhauska sanahirviö naisesimies. Harvemmin kuitenkaan kuulee puhuttavan miesesimiehestä. Näyttääkin siltä, että armasta suomen kieltämme käytetään niin, että esimerkiksi esimies, puhemies ja jopa ihminen ovat ilmiselvästi ja ensisijaisesti miehiä. Erikseen sitten mainitsemme, jos kyseessä onkin naisesimies, naispuhemies tai naisihminen.

Viime vuonna julkaistussa pro gradu -tutkielmassani tarkastelin suomen kieltä tasa-arvon näkökulmasta. Aiheesta ja jopa omasta aineistostani riittäisi tutkittavaa vielä muillekin gradua suunnitteleville. Lähetin kansanedustajille kyselyn, jossa tiedustelin, mitä mieltä he ovat eduskunnan puhemiehen nimikkeestä.

Ajankohtainen kyselyni kiinnosti kansanedustajia: 133 edustajaa vastasi ja perusteli vastauksensa. 76 prosenttia kansanedustajista kannatti puhemies-nimikkeen säilyttämistä ja 24 prosenttia kannatti nimikkeen muuttamista puheenjohtajaksi tai joksikin muuksi, kuten puhemestariksi.

Konservatiivipuolueiden kansanedustajat kannattivat nimikkeen säilyttämistä puhemiehenä, kun taas liberaalipuolueiden edustajat halusivat muuttaa nimikkeen. Puhemies-nimikkeen säilyttämistä kannattaneet edustajat perustelivat nimikettä useimmiten sillä, että se on perinteikäs.

Edustajien mielipiteistä oli nähtävillä, että nimikemuutos koettiin perinteitä uhkaavana. Monissa muissakin kielentutkimuksissa on havaittu, että kielenkäyttäjät kokevat kielen muuttumisen aluksi uhkaavana. Muutoksen vastustus on ymmärrettävää, sillä muutos on aina jonkinlainen rohkea hyppy tuntemattomaan. Uhkakuvista voi kuitenkin päästä eteenpäin, ja kielenmuutokset voivatkin pian tuntua jo sujuvalta suomen kieleltä. Puhummehan nykyään luontevasti esimerkiksi henkilötyövuosista, ja miestyövuodet kuulostavat jo aikansa eläneiltä.

Puhemies-nimikkeen muuttamista kannattaneet kansanedustajat perustelivat muutosta useimmiten tasa-arvolla ja nykyaikaisuudella. Eräs sosiaalidemokraattien kansaedustaja muotoili mielipiteensä osuvasti: ”Maailma muuttuu, kulttuuri kehittyy ja kieleen syntyy jatkuvasti uusia sanoja. Miksi emme siis uudistaisi myös kieltä modernimmaksi ja yhdenvertaisemmaksi.”

Usein kuulee sanottavan, että kielemme on sukupuolineutraali ja tasa-arvoisen kulttuurimme ilmentäjä. Kysyin tästä mielipidettä niiltä, joiden päivittäistä työtä kuvailee sukupuolittunut ammattinimike. Eräs rakennusalalla työskentelevä nainen kertoi näin: ”Kieltämättä tuntuu vähän pahalta kuunnella vieressä, kun työnjohtaja soittaa asiakkaalle ja kertoo rakennusmiehen tulevan pian. Kyllä se tuntuu ulkopuoliselta.”

Eräältä mieheltä puolestani kysyin, miltä tuntuisi työskennellä esimerkiksi aulaemäntä-ammattinimikkeellä. Hetken pohdinnan jälkeen hän vastasi, ettei kyllä tulisi edes haettua sen nimistä työpaikkaa.

Toivon, että kun 6-vuotias siskontyttöni kasvaa työnhakuikään, viestii suomen kieli sellaisesta maailmasta, jossa työpaikat ovat aidosti avoinna kaikille sukupuolille.

Kommentoi

Hae Heilistä