Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Henri Jumppanen

Kuinka kesää vietetään

Kesäunelmassani makaan riippumatossa omenapuiden katveessa ja luen Joel Lehtosta ilta-auringossa. Satakieli sirkuttaa korvaani ja tuuli silittää minua kuin äiti lastaan.

Sadepäivinä taas nukun täydellisiä päiväunia pisaroiden ropistessa aitan peltikattoon. Herätessäni taivaalla on sateenkari.

Ulkosauna lämpiää pehmeästi tuprahdellen ja taitan omin käsin saunavastan. Illalla suuntaan kaupunkiin ja näen puistossa ystäviä. Olen hyvä ja pirteä seuramies. Jaksan juhlia aamun asti, ja kaikilla on kivaa.

Kesät ovat täynnä odotuksia ja unelmia. Jokainen haluaa viettää täydellisen kesän, jolloin paistaa alati aurinko ja itikoista on tullut vegaaneja. Kesällä kukaan ei saa olla onneton, sillä kesähän on jäätelöä ja jättimäisiä mansikoita.

Kohtuuttomat odotukset saavat kesän helposti tuntumaan suoritukselta. Pelkkä ajatus aurinkoisen päivän viettämisestä sälekaihtimet kiinni kotosalla saa tuntemaan morkkista. Kesällähän pitäisi elää koko vuoden edestä ja ladata serotoniinipankki täyteen syksyä varten.

Ohikiitävä Suomen suvi asettaa lähes pakonomaisen tarpeen tarrautua siihen kiinni kuin hukkuvaan ystävään. Sosiaalinen media pursuaa otoksia täydellistä auringonlaskuista, jylhistä retkimaisemista ja skumppaa skoolaavista seurueista. Tunne, että muut elävät elämänsä kesää hiipii mieleen somen satumaata selatessa. Oma elämä tuntuu lattealta täydelliseksi rajatun todellisuuden edessä.

Kesän yllä leijuu ikään kuin vaatimus onnesta. Kesällä minun täytyy matkustaa ja ottaa aurinkoa, kesällä minun täytyy käydä keikoilla, patikoida, grillata ja nähdä talven ja kevään mittaan laiminlyötyjä ystäviäni, kesän kuuluu olla jatkuvia kohokohtia.

Monena kesänä olen suunnitellut tekeväni kaikkea yllä mainitsemaani. Olen ajatellut, ettei onnistunutta kesää voi olla ilman elämysähkyä ja todeksi elettyjä unelmia. Olen jopa tehnyt kaiken suunnittelemani, ja elokuun lopussa huomannut, kuinka kesä vain hujahti ohi. Olen tuntenut pettymystä, kun täydelliseksi suunnittelemani kesä ei tuntunutkaan samalta kuin se mielessäni myyttiseksi uumoilema unelmien kesä.

Mutta nyt on aika kokeilla jotain uutta. Minä aion tutustua kesään. Kokeilen ja kuulostelen, millaisen kesän oikeasti haluan.

Aion rakentaa kesäni arkisista asioista, kuten parvekekukista ja päiväunista. En buukkaa viikonloppujani täyteen, vaan kuuntelen itseäni. Jos koen väsymystä, en pakota itseäni ihmisten ilmoille. Kääriydyn surutta sohvalle ja tilaan pizzaa. Kolin huipulle jonottamisen sijasta kiipeän koirani kanssa Utran harjulle tai suuntaan tutulle lenkkipolulle. Saatan matkustaa jonain viikonloppuna Paalasmaalle tai Helsinkiin. Ehkä luen jonain viikonloppuna koko päivän parvekkeella Yoshida Kenkon Joutilaan mietteitä tai vanhoja Aku Ankkoja.

En tiedä vielä, mitä teen tänä kesänä, ja se tuntuu hyvältä. Tiedän kuitenkin sen, etten aio suorittaa onnea, vaan yritän olla onnellinen.

Kommentoi

Hae Heilistä